24.11.2020
Kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden yhteistyöjärjestö USKOT-foorumi on julkaissut oppaan pienuskontojen opetuksesta.
Opas avaa lain sisältöä pitkälti samalla tavalla kuin tämän sivuston artikkeli Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelu. Opas sisältää myös konkreettista tietoa siitä, mihin uskonnon opetuksen ongelmista voi valittaa sekä Suomen sisällä että kansainvälisesti.
Oppaasta käy ilmi, että opetukseen suhtaudutaan varsin negatiivisesti:
49 % ortodoksista uskontoa opettavista opettajista on kokenut epäasiallista kohtelua työyhteisössä. Kun asiaa avattiin, epäasialliseksi kohteluksi on koettu opetukseen sopimattomat tai vaihtuvat opetustilat, alakoulussa päällekkäisyys työjärjestyksessä toisen oppiaineen kanssa, opettajan syyllistäminen suullisesti koulun rahojen tuhlaamisesta marginaalisen oppiaineen opettamiseen ja yleinen uskontoon liittyvä ennakkoluuloisuus.
Vaikka opas on kirjoitettu pienuskontojen näkökulmasta, sitä voi hyvin soveltaa myös elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyjen ongelmiin. Vastaavasti uskonnottomien ylläpitämän Kantelupukin esittelemät ratkaisut tarjoavat tukea pienuskontojen opetuksen järjestämiseen.
Pienuskonnoista osaa opiskelevat monet maahanmuuttajataustaiset. Heidän ongelmiaan opas selittää erityisesti:
- - esimerkiksi kouluunilmoittautumislomake tuottaa hankaluuksia huoltajille. Kun lähtömaassa ei ole samanlaista uskonnonopetusmallia kuin Suomessa ja oma uskonto on lainsäädännöllinen termi, se tulee avata kouluun ilmoittautumisen yhteydessä kertomalla, millainen on suomalainen katsomusopetuksen malli.
Opas ottaa voimakkaasti kantaa yhteistä katsomusainetta vastaan. Sitä verrataan kuvitteelliseen kielten opetukseen, jossa ruotsia ja englantia opetettaisiin samalla tunnilla.
- - yhteisen opetuksen ongelmana on, etteivät ulkoisesti yhteneväisen näköiset sisältöalueet ole samoja. Jokainen sisältöalue on uskonnon eri oppimäärissä kyseisen oppimäärän perinteestä tulevaa. Näin yhteisopetusmalli tällaisena toteutettuna syrjii vähemmistöjä, koska siinä oppilaan opetus ei sisällöllisesti vastaa opetussuunnitelman mukaista oman uskonnon oppimäärän sisältöjä minkään oppimäärän mukaisesti.
Opas viittaa useisiin päätöksiin, joissa osittainkin yhteinen katsomusaineiden opetus on nähty lainvastaisena.
Oppaan tulkinta sitouttamattomuudesta vaikuttaa virheelliseltä:
Tunnustukseton opetus on yleinen termi, mutta koulujen uskonnonopetuksen osalta pitäisi käyttää yhdyskuntiin sitouttamaton opetus -termiä.
Tarkoitus ei ole, että opetus sitouttaisi oppilasta esimerkiksi luterilaiseen kristinuskoon. Tämä on enemmän kuin pelkästään neutraalius suhteessa esimerkiksi Evankelis-luterilaisen kirkon, Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon ja Seurakuntaliiton välillä.
Opas kertoo luettelomaisesti mihin voi valittaa ongelmista, esimerkiksi Suomen sisällä siis aluehallintovirastoon, ylimmille laillisuusvalvojille, yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja niin edelleen. Kukin näistä on kuvailtu hyvin, mutta opas ei anna selvää ohjetta siihen, mistä kannattaa käytännössä aloittaa.
Erikoinen on myös - ainakin jos asia esitetään irrallisena lainauksena - oppaan kohta "Koulutuksen järjestäjä ei voi pakottaa opiskelijaa opiskelemaan vastoin vakaumustaan toista katsomusainetta ja tai uskonnon oppimäärää." Perustuslaki kieltää pakottamasta ketään uskonnonharjoitukseen, mutta uskonnon opetusta ei pidetä uskonnonharjoituksena. Jää epäselväksi haluavatko oppaan kirjoittajan uskonnon oppituntien olevan muutakin kuin tiedon opettamista uskonnon sisällöstä, jolloin niistä olisi myös mahdollisuus kieltäytyä.
Asiasta uutisoi aiemmin Kotimaa24.fi.