Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelu

Elämänkatsomustiedon ja vähemmistöuskontojen opetusta järjestetään, jos vähintään kolme opetukseen oikeutettua asuu saman kunnan alueella. Jokainen saa osallistua evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen. Elämänkatsomustiedon opetukseen saavat uskontokuntiin kuulumattomien lisäksi osallistua myös muiden uskontokuntien jäsenet, ellei heidän oman uskontonsa opetusta järjestetä.

Laki

Katsomusaineita eli uskontoja ja elämänkatsomustietoa opetetaan peruskouluissa ja lukioissa, mutta ei esimerkiksi ammattikouluissa. Määräykset opetuksesta löytyvät perusopetuslaista ja lukiolaista. Eroja näissä on vain yksi, ja se selitetään alemapana. Perusopetuslaki ei ole mitenkään liian helppotajuinen:

Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

Vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.

Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät.

Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu.

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Perusopetuslaki 21.8.1998/628, § 13

Lain suomennos

Ensiksi: "perusopetuksen järjestäjä" on kunta. Laissa ei puhuta mitään yhden koulun oppilaista, vaan yhden perusopetuksen järjestäjän oppilaista, siis yhden kunnan alueella asuvista oppilaista. Opetuksen järjestäjä voi olla myös valtio tai säätiö tai yhteisö, mutta yli 95% kaikista peruskoululaisista käy kunnan koulua.

Toiseksi: kaikissa Suomen kunnissa uskontokuntiin kuuluvien oppilaiden suuri enemmistö kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. (Uskontokuntiin kuulumattomien oppilaiden määrällä ei ole merkitystä tässä tapauksessa; elämänkatsomustieto ei lain mukaan voi tulla enemmistön uskonnon opetukseksi.)

Tästä seuraa, että jokaisessa kunnassa opetetaan evankelis-luterilaista uskontoa. Jokaisen tähän kirkkoon kuuluvan on pakko osallistua oman uskontonsa opetukseen. Jokainen muukin oppilas saa huoltajan ilmoituksen perusteella osallistua tähän "enemmistön uskonnon opetukseen".

Jos kunnan alueella asuu vähintään kolme ortodoksista oppilasta, pitää järjestää ortodoksisen uskon mukaista opetusta ilman erillistä pyyntöä. Samoin jos kunnan alueella asuu vähintään kolme uskontokuntiin kuulumatonta oppilasta, pitää järjestää elämänkatsomustiedon opetusta ilman erillistä pyyntöä. Jos jonkin muun uskonnollisen yhdyskunnan kuin valtionkirkkojen oppilaita on kunnan alueella kolme, pitää heille järjestää oman uskonnon opetusta jos huoltajat niin pyytävät. Vuoden 2012 lopussa Suomen 320 kunnasta vähintään kolme ortodoksiseen kirkkoon kuuluvaa oppilasta oli 160 kunnassa, uskontokuntiin kuulumatonta oppilaita ainakin kolme oli 309 kunnassa.

Jos muuhun uskontokuntaan kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville oppilaille ei järjestetä oman uskonnon opetusta, voi hän huoltajan pyynnöstä opiskella elämänkatsomustietoa. Lisäksi vielä huoltaja saa valita minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu, jos hän on useamman uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Lisäksi uskontokuntiin kuulumaton oppilaskin voi erityisistä syistä osallistua myös muuhun kuin evankelis-luterilaisen opin uskonnon opetukseen.

Poikkeus: kieliryhmät

Poikkeus edelläolevaan on kieliryhmät. Opetushallituksen ohjeen mukaan järjestäjäkohtaista oppilaiden lukumäärää tarkastellaan erikseen suomenkielisessä ja ruotsinkielisessä koulutuksessa. Näin ollen on mahdollista, että jonkin pienuskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettuja olisi kunnassa kokonaisuudessaan riittävästi, mutta he jakautuvat kieliryhmiin eikä kenties kummallakaan kielellä opetusta järjestetä.

Esimerkki opetuksesta

Oletetaan, että kunnassa on seuraavasti eri uskontokuntiin kuuluvia lapsia:

Ensiksi katsotaan enemmistön uskonto. Se on luterilaisuus, siis evlut opetusta järjestetään. Evlut kirkkoon kuuluvien lasten on pakko osallistua tähän opetukseen.

Sitten katsotaan ortodoksien ja uskontokuntiin kuulumattomien lukumäärät. Ortodokseja on kaksi, joten ortodoksista uskontoa ei opeteta. Uskontokuntiin kuulumattomia sen sijaan on vähintään kolme, joten elämänkatsomustiedon opetusta järjestetään.

Adventisteja on myös alle kolme, joten adventismin mukaista opetusta ei järjestetä. Mormonit ja bahá'ít päättävät haluavatko oman uskontonsa opetusta. Jos vähintään kolmen oppilaan vanhemmat haluavat, opetusta järjestetään.

Lukiossa opiskelija päättää itse

Lukiossa edelläolevassa asiassa muuttuu vain yksi: opiskelija päättää itse kaiken sen mitä edellä huoltaja. Käytännössä siis ei-evlut opiskelija päättää osallistuuko evlut uskonnon opetukseen, haluaako oman uskontonsa opetusta, meneekö elämänkatsomustiedon opetukseen vai jääkö kaikkien uskontokuntien ulkopuolelle.

Päätäntävalta ei kuitenkaan ole suurempi kuin edellä huoltajilla. Käytännössä erityisesti evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluva opiskelija joutuu osallistumaan tämän uskonnon opetukseen elleivät vanhemmat anna hänelle lupaa erota kirkosta. (Ellei opiskelija sitten vetoa suoraan ylempiin lakeihin, ks. artikkeli Lapsen ja nuoren uskonnolliset oikeudet.)

Jokaisen opiskelijan tulee käydä vähintää säädösten mukainen minimimäärä kursseja. Käytännössä siis ne, jotka eivät osallistua mihinkään katsomusopetukseen, opiskelevat joitakin muita aineita enemmän.

Huoltajan vai huoltajien?

Peruskoulun oppilaan ilmoittaminen muuhun kuin siihen ryhmään johon hän automaattisesti ohjautuu edellyttää molempien vanhempien päätöstä. Näin siitä huolimatta, että laki puhuu selvästi huoltajasta eikä huoltajista: "- - huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle - -". Käytännössä tietysti huoltajat pääsevät useimmiten yhteisymmärrykseen, ja kysymys koskee lähinnä vanhempia jotka asuvat erillään.

Perusopetuslain ET:n ja uskontojen opetusta koskeva pykälä muuttui samalla kun uskonnonvapauslaki uudistui. Uskonnonvapauslain kantava periaate taas on huoltajien yhteistahto: sekä uskonnollisiin yhdyskuntiin liittyminen että niistä eroaminen vaatii molempien huoltajien yhteisen päätöksen, 12-vuotiaalta myös oman päätöksen. Edelleen laki lapsen huollosta ja oikeuksista toteaa, että lasta koskevat päätökset tulee tehdä yhdessä.

Porissa syntyi vuonna 2003 tilanne, jossa isä ilmoitti uskontokuntiin kuulumattomat lapsensa uskonnon opetukseen vastoin äidin tahtoa. Rehtori päätti noudattaa isän tahtoa. Tapaus meni korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kumosi rehtorin päätöksen (päätös KHO:2004:99). Kyseessä on käytännössä ennakkopäätös, joka muuttaa lain tulkintaa.

Entä jos ei opiskele mitään?

Velvollisuutta osallistua jonkin uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen ei siis ole, jos kuuluu uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka opin mukaista opetusta ei järjestetä. Tällöin on periaatteessa osallistuttava korvaavaan toimintaan:

Oppilaalle, jolle ei perusopetuslain 13 §:n mukaisesti opeteta uskontoa tai elämänkatsomustietoa - - tulee järjestää vastaavasti muuta opetusta tai ohjattua toimintaa.

Oppilas, joka osallistuu muuhun kuin koulun järjestämään oman tunnustuksensa mukaisen uskonnon opetukseen tai jolla voidaan katsoa perusopetuslain 18 §:n 1 kohdan mukaisesti olevan joltakin osin ennestään perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot, voidaan huoltajan pyynnöstä vapauttaa osallistumasta 1 momentissa tarkoitettuun opetukseen tai ohjattuun toimintaan. Oppilaan saaman opetuksen määrä voi tällöin alittaa 3 §:sä säädetyn tuntimäärän.

Perusopetusasetus 20.11.1998/852, 5 §

Käytännössä pykälän toinen momentti kumoaa velvollisuuden. Opettaja tai koulun rehtori voi aina katsoa, että oppilas saa kotoaan tietoa omasta uskonnostaan saman verran kuin koulussa uskonnon opetuksesta.

Mitä uskontoja nyt opetetaan?

Helsingin Sanomissa 19.10.2005 olleen tiedon mukaan Suomessa opetetaan yhdeksää uskontoa valtionkirkkojen oppien lisäksi. Nämä ovat katolisuus, juutalaisuus, islam, vapaakirkollisuus, bahá'í, Hare krishna, adventismi, Kristiyhteisö ja Herran kansa. Viimeksimainittu on erillinen poikkeus, sillä se ei ole rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta vaan asia on mainittu perusopetuslain voimaantulosäännöksessä ("Mitä 13 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, sovelletaan sellaiseen tämän lain voimaan tullessa toimivaan uskonnolliseen yhdistykseen, jota perusopetuksen järjestäjä on pitänyt tuolloin voimassa olleissa säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana.").

Kaikkien näiden opetusta annetaan vain joissakin kunnissa.

Katsomusaineiden yhteisopetus

Laki ei suoraan kiellä useamman katsomusaineen opettamista samalla oppitunnilla. Käytännössä tällainen opetus tarkoittaa osittaista yhteistä katsomusainetta, jonka lisänä on uskontokohtaisia erillisiä kursseja tai oppitunteja.

Virallisesti tällaiseen yhteisopetukseen on siirtynyt Helsinki, jonka opetussuunnitelmassa lukee "- - katsomusaineiden opetus voidaan toteuttaa osin yhteisenä opetuksena siltä osin, kun opetussuunnitelman tavoitteet ja sisältöalueet ovat yhteisiä kyseisille katsomusaineille."

Hyväksynnän menettelylle antoi Eduskunnan oikeusasiamies ratkaisussaan 24.9.2015. Ortodoksisen kirkollishallituksen kanneltua Opetushallitus totesi "- - vaikka koulun opetussuunnitelmassa eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon sisällöt on määritelty erikseen, niissä kaikissa on kuitenkin osittain samansisältöisiä osia - - Opetushallitus ei näe estettä tai moitittavaa siinä, että - - niitä opetetaan samassa opetusryhmässä - -". Oikeusasiamies hyväksyi tämän selvityksen.

Opetuksen määrä

Peruskoulussa on katsomusaineita yhteensä 10 vuosiviikkotuntia, eli pääosin tunti viikossa ja jonakin vuotena kaksi. Opetuksesta luokilla 1-2 pitää olla kaksi vuosiviikkotuntia, luokilla 3-6 viisi ja luokilla 7-9 kolme. Lukiossa järjestetään kolme pakollista ja kaksi syventävää kurssia.

Tuntimäärää ei kerrota suoraan laissa, vaan alemman tason asetuksessa. Niinpä tuntimäärät voivat vaihdella helpommin kuin lait muuttua.


Teksti tarkistettu viimeksi 5.3.2016.
Anna palautetta