Opetushallitus uusi ohjeet koulujen uskonnollisista tilaisuuksista

Uusin päivitys 20.9.2022: Ohjeissa tarkennuksia, ei muutoksia

30.4.2021: Päätös uusimisesta

Opetushallitus uusii ohjeitaan katsomusaineiden opetuksesta ja uskonnonharjoituksesta. Muodollisesti ohjeet annetaan erikseen varhaiskasvatukseen, peruskouluun, lukioon ja ammattikouluun, mutta käytännössä niiden periaatteet ovat samat.

Luonnoksen mukaan uusi ohje on lähes samanlainen kuin vuoden 2018 ohjeessa. Tuolloin ohjeen sävy muuttui merkittävästi, kun todettiin nimenomaisesti koulun voivan päätyä siihen, ettei oppilaitoksen työpäivinä järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia. Vaikka mikään säädös ei aiemminkaan ole vaatinut esimerkiksi lukuvuoden aloitusta jumalanpalveluksella tai joulukirkkoa, on käytännössä sellainen kuulunut liki jokaisen koulun ohjelmaan.

Suurempana muutoksena uusi luonnos korostaa sitä, että velvollisuus järjestää uskonnollisen tilaisuuden rinnalle vaihtoehtoinen ohjelma on varsin ehdoton:

Koulutuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei oppilaitoksen työpäivinä järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia. Tähän ratkaisuun tulee päätyä myös silloin, kun esimerkiksi oppilaitoksen tilat tai henkilöstöresurssit eivät käytännössä mahdollista järjestää uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia taikka niille vaihtoehtoista ohjelmaa lakien ja näiden ohjeiden mukaisesti. - -

Opetusministeriö ja vapaa-ajattelijat vaativat isompaa muutosta

Opetusministeriö esittää huomattavasti suurempaa muutosta:

Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että uskonnon harjoittamiseksi lukeutuvat uskonnolliset tilaisuudet, kuten jumalanpalvelukset, pikkukirkot tai ruokarukoukset, eivät näin ollen kuulu varhaiskasvatukseen, eikä niitä tule järjestää toiminta-aikana osana varhaiskasvatusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että uskonnonvapaus varhaiskasvatuksessa toteutuu silloin, kun lasta ei ohjata mihinkään tiettyyn katsomukseen tai uskontoon. - -

Ohjeessa tulisi myös korostaa, että paikallisessa yhteistyössä eri tahojen kanssa tulee varmistaa toiminnan sitouttamaton luonne.

- - On myös mahdollista, että lapsen huoltajat ovat taipuvaisia ennemmin suostumaan vastoin omaa katsomustaan tai tahtoaan lapsen osallistumiseen uskonnollisiin tilaisuuksiin kuin edellyttämään lapsen siirtämistä pois tilaisuudesta. Jos varhaiskasvatuksessa on välttämätöntä järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, on huolehdittava siitä, että lapsen huoltajilla tai lapsella itsellään on tosiasiallinen mahdollisuus valita mielekäs vaihtoehto uskonnolliselle toiminnalle. - - Pääsääntönä tulee kuitenkin aina olla se, että varhaiskasvatuksen toiminnan tulee olla kaikille lapsille soveltuvaa ja yhteistä.

Opetusministeriö toteaa saman soveltuvin osin koskevan kaikkia oppilaitoksia.

Vapaa-ajattelijoiden lausunnossa todetaan käytännössä täysin sama tavoite:

Opetushallituksen ohjeessa tulee linjata, että uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä päiväkodeissa, peruskouluissa, lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa luovutaan kokonaan. Kahden rinnakkaisen tilaisuuden malli ei perustu lakiin eikä varhaiskasvatuksen ja opetussuunnitelmien perusteisiin, on syrjivä ja rikkoo arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa.

Lisäksi vapaa-ajattelijat korostavat, että katsomusaineen vaihdon on oltava mahdollista myös kesken kouluajan: "Kun tieto ET:n sisällöstä leviää ja kun opetuksen käytännön järjestelyt parantuvat, sen haluavat valita useat sellaisetkin vanhemmat, jotka aiemmin ovat valinneet lapselleen uskonnon opetuksen. Näin ollen katsomusaineen vaihtamisen tulee olla mahdollista muulloinkin kuin vain lapsen kirkosta erottamisen perusteella."

Myös lapsiasiavaltuutettu otti kantaa. Hän korostaa lapsen omaa päätösvaltaa: "Jos huoltaja ilmoittaa lapsensa osallistumisesta oppilaiden enemmistön uskonnon mukaiseen opetukseen, jonka mukaiseen uskonnolliseen yhdistykseen hän ei kuulu (esimerkiksi siksi, että hän vastustaa liittämistään uskonnolliseen yhdistykseen), hänellä tulisi olla 12 vuotta täytettyään oikeus myös kieltäytyä kyseiseen opetukseen osallistumisesta."

Arviointia

Uskonnonvapaus ei edellytä, että valtion ja kuntien toimijat auttavat uskontokuntia millään tavalla. Esimerkiksi sellaista uskontoa ei tarvitse opettaa, johon kuuluvia lapsia on kunnassa vain yksi tai kaksi, eikä tätä pidetä uskonnonvapautta loukkaavana.

Toisaalta Suomessa on tulkittu, ettei ole ainakaan ehdotonta kieltoa liittää uskonnollisia asioita julkisen vallan toimintaan. Esimerkiksi varusmiehet voivat vannoa uskonnollisen valan, jolle tosin on vaihtoehtona myös neutraali vakuutus.

Muutos koulujen suhteen on hyvin merkittävä, jos se toteutuu opetusministeriön suuntaviivojen mukaan. Selvältä näyttää, että kehityksen suunta on joka tapauksessa kohti kirkon ja valtion eroa myös kouluissa, ja uskonnonharjoitus siirtyy vapaa-ajalle.

20.9.2022: Ohjeissa tarkennuksia, ei muutoksia

Julkaistu uusi ohje kokoaa yhteen laillisuusvalvojien ratkaisujen ja perustuslakivaliokunnan lausuntojen ja mietintöjen kantoja, samoja joita myös uskonnonvapaus.fi on uutisoinut. Muutoksia aiempiin ohjeisiin ei käytännössä ole. Erityisesti ohje ei noudata opetusministeriön esitystä, jonka mukaan jumalanpalveluksia ja vastaavia ei olisi tullut liittää koulujen toimintaan.

Ohjeessa erotellaan selkeästi kaikille yhteiset tilaisuudet ja mahdolliset uskonnolliset tilaisuudet.

Yhteinen tilaisuus on esimerkiksi lukukauden päättäjäiset. Sellaiseen osallistuminen on pakollista, eikä sille järjestetä vaihtoehtoista tilaisuutta. Tapahtuma saa sisältää esimerkiksi yksittäisen virren, eikä se tee koko tapahtumasta uskonnonharjoittamista. Toisaalta tämän osuuden ajan oppilas voi olla poissa.

Tilaisuus voi myös olla kirkkorakennuksessa, joskin tällöin opetushallitus "korostaa huolellisen harkinnan tärkeyttä". Tarkkaa rajaa sille, saako esimerkiksi virsiä olla yksi tai kaksi, ohje ei anna. Huomio tulee kiinnittää kokonaisuuteen:

- - tarkkaa rajaa uskontoon viittaavien elementtien sallitulle määrälle koulun yhteisissä juhlissa ei voida antaa, vaan asia jää opetuksen järjestäjän tai koulun harkittavaksi. Harkinnassa tulee kiinnittää huomiota juhlasta muodostuvaan kokonaisuuteen ja uskonnollisten elementtien osuuteen siinä.

Uskonnolliset tilaisuudet ohje sallii. Niille on järjestettävä vaihtoehtoinen tilaisuus, ja oppilaan huoltajat saavat päättää kumpaan lapsi osallistuu. Järjestelyjen tulee olla tasapuolisia, eli käytännössä esimerkiksi jumalanpalveluksen rinnalla voisi olla vaikkapa teatterikäynti. Tilaisuudet voivat olla eri aikana, esimerkiksi hartaustilaisuus koulupäivän jälkeen ja teatteri illalla.

Jos vaihtoehtoista tilaisuutta ei pystytä järjestämään, ei saa järjestää uskonnollista tilaisuutta. Seurakunnan tai muun uskonnollisen toimijan järjestämistä tilaisuuksista koulu voi tiedottaa huoltajille ja oppilaille. Käytännössä näin toimitaankin esimerkiksi ekaluokkalaisten kouluunsiunaamisen yhteydessä.

Uskonnollisten tilaisuuksien ja yhteisten tilaisuuksien erottamista ohje korostaa: "Esimerkiksi joulukirkkoa ei tule kutsua lukukauden päättäjäisjuhlaksi tai koulun joulujuhlaksi."

Oppilaiden valvominen jumalanpalveluksessa on virkatehtävä, josta ei ole ehdotonta oikeutta kieltäytyä. Suositus kuitenkin on, että valvojaksi ei määrätä opettajaa vastoin hänen vakaumustaan.

Ohje korostaa edellisen, vuoden 2018 ohjeen mukaisesti tiedottamista tilaisuuksien sisällöstä.

Huoltajien keskinäiseen erimielisyyteen tai oppilaan eriävään kantaan huoltajiensa kanssa ohje antaa hyvin yleisluontoisen "oppilaan etu" -neuvon:

Viisitoista vuotta täyttäneellä alaikäisellä oppilaalla ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa. Jos oppilaan ja hänen huoltajansa näkemykset uskonnolliseen tilaisuuteen tai sille vaihtoehtoiseen ohjelmaan osallistumisesta poikkeavat toisistaan, koulu päättää oppilaan etu huomioon ottaen, kumman näkemyksen mukaan toimitaan.

- - Jos huoltajien näkemykset poikkeavat toisistaan, koulun tulisi tällöin ensisijaisesti ohjata huoltajat sopimaan asiasta keskenään. Jos sopimusta ei saada aikaan, olemassa olevan tilanteen säilyttämistä ja oppilaan edun turvaamista voidaan pitää lähtökohtana koulun päätöksenteossa.

Samassa ohjeessa käsitellään laajasti myös uskontojen ja elämänkatsomustiedon (ET) opetusta. Selvänä muutoksena aiempaan on ET-opetuksen kolmen oppilaan raja, johon nyt lasketaan mukaan myös ne uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat oppilaat, joille ei järjestetä heidän oman uskontonsa opetusta, ja jotka haluavat ET-opetukseen. Tähän saakka tulkinta on ollut se, että kolmen oppilaan rajaan lasketaan vain uskontokuntiin kuulumattomat ET-opiskelijat.

Katsomusaineiden osittaisen yhteisen opetuksen ohje sallii, mutta ei siihen juurikaan rohkaise. Katsomusaineiden täysi yhdistäminen on kiellettyä.

Ohje tarkentaa useita muitakin kohtia. Lain mukaan opettajan ei tarvitse kuulua siihen uskontokuntaan, jonka uskontoa opettaa; nyt ohje vielä varmentaa, että opettaja saa myös kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan. Tämänkin voi nähdä merkkinä siitä, miten uskonnon opetuksen on tarkoitus olla tietopuolista opetusta, ei uskontoon sitouttavaa.

Katso myös ohje kokonaisuudessaan.