30.4.2021

Opetushallitus uusii ohjeet koulujen uskonnollisista tilaisuuksista

Opetushallitus uusii ohjeitaan katsomusaineiden opetuksesta ja uskonnonharjoituksesta. Muodollisesti ohjeet annetaan erikseen varhaiskasvatukseen, peruskouluun, lukioon ja ammattikouluun, mutta käytännössä niiden periaatteet ovat samat.

Luonnoksen mukaan uusi ohje on lähes samanlainen kuin vuoden 2018 ohjeessa. Tuolloin ohjeen sävy muuttui merkittävästi, kun todettiin nimenomaisesti koulun voivan päätyä siihen, ettei oppilaitoksen työpäivinä järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia. Vaikka mikään säädös ei aiemminkaan ole vaatinut esimerkiksi lukuvuoden aloitusta jumalanpalveluksella tai joulukirkkoa, on käytännössä sellainen kuulunut liki jokaisen koulun ohjelmaan.

Suurempana muutoksena uusi luonnos korostaa sitä, että velvollisuus järjestää uskonnollisen tilaisuuden rinnalle vaihtoehtoinen ohjelma on varsin ehdoton:

Koulutuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei oppilaitoksen työpäivinä järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia. Tähän ratkaisuun tulee päätyä myös silloin, kun esimerkiksi oppilaitoksen tilat tai henkilöstöresurssit eivät käytännössä mahdollista järjestää uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia taikka niille vaihtoehtoista ohjelmaa lakien ja näiden ohjeiden mukaisesti. - -

Opetusministeriö ja vapaa-ajattelijat vaativat isompaa muutosta

Opetusministeriö esittää huomattavasti suurempaa muutosta:

Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että uskonnon harjoittamiseksi lukeutuvat uskonnolliset tilaisuudet, kuten jumalanpalvelukset, pikkukirkot tai ruokarukoukset, eivät näin ollen kuulu varhaiskasvatukseen, eikä niitä tule järjestää toiminta-aikana osana varhaiskasvatusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että uskonnonvapaus varhaiskasvatuksessa toteutuu silloin, kun lasta ei ohjata mihinkään tiettyyn katsomukseen tai uskontoon. - -

Ohjeessa tulisi myös korostaa, että paikallisessa yhteistyössä eri tahojen kanssa tulee varmistaa toiminnan sitouttamaton luonne.

- - On myös mahdollista, että lapsen huoltajat ovat taipuvaisia ennemmin suostumaan vastoin omaa katsomustaan tai tahtoaan lapsen osallistumiseen uskonnollisiin tilaisuuksiin kuin edellyttämään lapsen siirtämistä pois tilaisuudesta. Jos varhaiskasvatuksessa on välttämätöntä järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, on huolehdittava siitä, että lapsen huoltajilla tai lapsella itsellään on tosiasiallinen mahdollisuus valita mielekäs vaihtoehto uskonnolliselle toiminnalle. - - Pääsääntönä tulee kuitenkin aina olla se, että varhaiskasvatuksen toiminnan tulee olla kaikille lapsille soveltuvaa ja yhteistä.

Opetusministeriö toteaa saman soveltuvin osin koskevan kaikkia oppilaitoksia.

Vapaa-ajattelijoiden lausunnossa todetaan käytännössä täysin sama tavoite:

Opetushallituksen ohjeessa tulee linjata, että uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä päiväkodeissa, peruskouluissa, lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa luovutaan kokonaan. Kahden rinnakkaisen tilaisuuden malli ei perustu lakiin eikä varhaiskasvatuksen ja opetussuunnitelmien perusteisiin, on syrjivä ja rikkoo arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa.

Lisäksi vapaa-ajattelijat korostavat, että katsomusaineen vaihdon on oltava mahdollista myös kesken kouluajan: "Kun tieto ET:n sisällöstä leviää ja kun opetuksen käytännön järjestelyt parantuvat, sen haluavat valita useat sellaisetkin vanhemmat, jotka aiemmin ovat valinneet lapselleen uskonnon opetuksen. Näin ollen katsomusaineen vaihtamisen tulee olla mahdollista muulloinkin kuin vain lapsen kirkosta erottamisen perusteella."

Myös lapsiasiavaltuutettu otti kantaa. Hän korostaa lapsen omaa päätösvaltaa: "Jos huoltaja ilmoittaa lapsensa osallistumisesta oppilaiden enemmistön uskonnon mukaiseen opetukseen, jonka mukaiseen uskonnolliseen yhdistykseen hän ei kuulu (esimerkiksi siksi, että hän vastustaa liittämistään uskonnolliseen yhdistykseen), hänellä tulisi olla 12 vuotta täytettyään oikeus myös kieltäytyä kyseiseen opetukseen osallistumisesta."

Arviointia

Uskonnonvapaus ei edellytä, että valtion ja kuntien toimijat auttavat uskontokuntia millään tavalla. Esimerkiksi sellaista uskontoa ei tarvitse opettaa, johon kuuluvia lapsia on kunnassa vain yksi tai kaksi, eikä tätä pidetä uskonnonvapautta loukkaavana.

Toisaalta Suomessa on tulkittu, ettei ole ainakaan ehdotonta kieltoa liittää uskonnollisia asioita julkisen vallan toimintaan. Esimerkiksi varusmiehet voivat vannoa uskonnollisen valan, jolle tosin on vaihtoehtona myös neutraali vakuutus.

Muutos koulujen suhteen on hyvin merkittävä, jos se toteutuu opetusministeriön suuntaviivojen mukaan. Selvältä näyttää, että kehityksen suunta on joka tapauksessa kohti kirkon ja valtion eroa myös kouluissa, ja uskonnonharjoitus siirtyy vapaa-ajalle.