3.3.2021
Helsigin yliopiston tutkija Anne Hartoneva on tehnyt väitöskirjan otsikolla Kirkon sisäisen autonomian rajat : Tutkimus Suomen evenkelis-luterilaisen kirkon ja valtion välisistä suhteista kirkon sisäisen autonomian näkökulmasta vuosina 1965-2019. Sen tiivistelmän mukaan
Kirkolliskokous päätyi useissa kirkon olemuksen, yhtenäisyyden ja tehtävän toteuttamisen kannalta olennaisissa päätöksissään sillä tavoin kompromissin luonteisiin, yleispiirteisiin tai puolitiehen jääneisiin ratkaisuihin, että kirkon sisäisen autonomian alue ja raja hämärtyivät. - - tutkimusjakson edetessä kirkolliskokous yhä useammin perusteli päätöksensä yleisillä yhteiskunnallisilla seikoilla, esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuksien asettamilla vaatimuksilla - -
Osittain väitöskirjassa kerrotaan toisesta näkökulmasta asioita, joista myös uskonnonvapaus.fi sisältää uutisen tai artikkelin. Selvin tällainen on rukouspäiväjulistuksen poistumista koskeva osa.
Kirkollisten juhlapäivien — työaikalaki viittaa kirkkolakiin, joten tällä on merkitystä kaikille — mahdollisen siirron osalta kirkon oma linja on vaihdellut vuosikymmenten mittaan. Vuonna 1971 kirkko mukautui pyhäpäivien siirrossa muun yhteiskunnan tahtoon, mutta 1982 erittäin yksimielinen kirkolliskokous palautti ne aiemmille paikoilleen. Vuosina 2009-2010 kirkko taas ei ajanut toisen helluntaipäivän palauttamista, kun taas 2014 vastusti onnistuneesti loppiaisen ja helatorstain siirtoa.
Todistajan ja tuomarin valojen osalta väitöskirja käsittelee lähinnä sitä, miten näiden poistuminen heijastui kirkon sisäiseen käsittelyyn tuomiokapituleissa. Mielenkiintoinen näkökulma olisi myös pohtia miten kirkko on pyrkinyt omaa autonomiaansa laajemmalle ja vaikuttamaan kaikkia koskevan valtion lainsäädännön muutoksiin.
Kokonaisuudessaan väitöskirja sisältää melko paljon asiaa joka sivuaa uskonnonvapautta laajemmin. Toisaalta nämä osat ovat pieninä paloina laajassa kirjassa, koska ne ovat aiheeseen nähden sivuseikkoja. Lukemista voi suositella aiheesta erityisen kiinnostuneille.