Uskonnonvapaus on kirjattu eri tavoin eri maiden perustuslakeihin. Tässä esitellään lyhyesti tilannetta ns. G7-ryhmän maissa (Iso-Britannia, Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat) ts. maailmantaloudellisesti merkittävimmissä maissa.
Uskonnonvapaus ei tietenkään riipu pelkästään perustuslaista. Useimpia valtioita sitovat kansainväliset sopimukset, ja toisaalta taas käytännön viranomaistoiminta ei kaikkialla noudata lakia yhtä hyvin kuin Suomessa.
Perustuslaki on kuitenkin varsin tärkeä dokumentti. Se osoittaa mitkä ovat valtion arvot, joita ainakin tavoitellaan. Historiallisesti perustuslain edeltäjiä ovat olleet eräänlaiset vapauskirjat, joilla on rajoitettu hallitsijan valtaa. Samaa tarkoitusta palvelevat vieläkin perustuslakiin kirjatut vapaudet.
Tämä kirjoitus ei pyri kovin syvällisesti käsittelemään uskonnonvapauden tilaa eri maissa, vaan esittelee lähinnä nimenomaisesti perustuslait.
USA:ssa sekulaarin valtion periaate on ilmaistu hyvin tiiviisti:
Kongressi ei saa säätää mitään lakia, joka koskee uskonnon perustamista, tai kieltää sen vapaata harjoittamista; - -
USA:n periaatetta kuvataan usein sanoilla "Wall between state and church", suomeksi "Valtion ja kirkon välinen muuri". Ilmaus ei ole suora lainaus perustuslaista. (Se löytyy Thomas Jeffersonin kirjeestä vuodelta 1802.)
Ylläoleva on tunnettu kohta, ja se on lainaus perustuslain ensimmäisestä lisäyksestä. Vähemmän tunnettu on valaa ja vakuutusta koskeva kohta:
Senaattorit ja edeltä mainitut edustajat, sekä useiden osavaltioiden lakia säätävät elinten jäsenet, sekä kaikki juridisten toimeenpanoelinten edustajat, niin Yhdysvalloissa kuin muissa osavaltioissa, ovat sitoutuneita valaan tai vakuutukseen, suojellakseen tätä perustuslakia; mutta mitään uskonnollista testiä ei ikinä vaadita kelpuutukseksi mihinkään julkiseen virkaan tai luottamustehtävään Yhdysvalloissa.
Kanadan perustuslain esipuhe alkaa toteamalla "Kanada on luotu pohjalle, joka tunnustaa Jumalan kaikkivaltiuden - -". Käytännössä uskonnonvapaus Kanadassa toteutuu hyvin, ja se on ilmaistu myös perustuslaissa:
Jokaisella on seuraavat perustavanlaatuiset vapaudet:
(a) omantunnon ja uskonnon vapaus;
(b) ajatuksen-, uskon-, mielipiteen ja sen ilmaisun vapaus, - -
§ 19 [Ajatuksen ja omantunnon vapaus]
Ajatuksen ja omantunnon vapautta ei saa rikkoa.
§ 20 [Uskonnonvapaus, valtion sekulaarisuus]
(1) Uskonnonvapaus taataan kaikille.
(2) Minkään uskonnollisen järjestön ei tule saada erityisoikeuksia julkiselta vallalta, eikä hallita poliittista valtaa.
(3) Ketään ei saa pakottaa osallistumaan uskonnolliseen toimintaan, juhlaan, riittiin tai muuhun uskonnonharjoitukseen.
(4) Valtion ja sen virastojen on pidättäydyttävä uskonnon opetuksesta ja muusta uskonnollisesta toiminnasta.
Ylläoleva on yksiselitteinen ja selkein tässä esiteltävistä perustuslaeista.
Ranskan perustuslain esipuhe alkaa viittauksella aiempaan julistukseen vuodelta 1789, joka taas toteaa:
Kenenkään ei tarvitse olla huolestunut mielipiteidensä, myöskään uskonnollisten, vuoksi, kunhan niiden ilmaisu ei häiritse lain takaamaa julkista järjestystä.
Perustuslain ensimmäinen varsinainen pykälä määrää valtion sekulaariksi:
Ranska on jakamaton, maallinen, demokraattinen ja sosiaalinen tasavalta. Ranska takaa kaikkien kansalaistensa tasa-arvon lain edessä alkuperästä, rodusta tai uskonnosta riippumatta. Ranska kunnioittaa kaikkia uskomuksia. - -
Saksan perustuslaissa on Ranskan tapaan viittaus aiempaan perustuslakiin, mutta päätekstissäkin on uskonnonvapaus kirjattu selvästi esille:
Artikla 4 [Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapaus]
(1) Uskonnon, omantunnon ja uskonnollisen ja uskonnottoman vakaumuksen vapaus on loukkaamaton.
(2) Oikeus uskonnonharjoitukseen ilman häirintää taataan.
(3) Kukaan ei ole omantuntonsa vastaisesti velvollinen ottamaan osaa aseelliseen sotapalvelukseen. Tarkemmat määräykset annetaan liittovaltion lailla.Artikla 7 [Koulutus]
- -
(2) Lapsen kasvatuksesta vastaavilla on oikeus päättää lapsen osallistumisesta uskonnon opetukseen.
(3) Uskonnon opetus on osa normaalia opetusohjelmaa julkisissa kouluissa paitsi tunnustuksettomissa kouluissa. Uskonnon opetusta annetaan, valtion valvontaoikeus huomioon ottaen, uskonnollisten yhdyskuntien opin mukaisesti. Opettajaa ei saa vastoin tahtoaan velvoittaa opettamaan uskontoa.
(5) Yksityisen peruskoulun perustamiseen annetaan lupa vain, jos - - tai lasten kasvatukseen oikeutetut sitä hakevat ja koulu on tarkoitettu uskontojenväliseksi tai jollekin erityiselle uskonnolliselle tai uskonnottomalle vakaumukselle eikä samassa kunnassa ole vastaavaa julkista koulua.Artikla 33 [Saksalaisten tasa-arvo; julkiset virat]
- -
(3) Kansalais- ja poliittisten oikeuksien nauttiminen sekä pääsy julkisiin virkoihin ja toimiin on riippumaton uskonnollisesta vakaumuksesta. Kuulumista tai kuulumattomuutta uskonnolliseen tai uskonnottomaan yhdyskuntaan ei saa laskea kenellekään haitaksi.Artikla 56 [Virkavala]
Astuessaan virkaansa liittopresidentti vannoo liittopäivien ja liittoneuvoston yhteen kokoontuneiden jäsenten edessä seuraavan valan:
"Vannon ponnistelevani Saksan kansan puolesta, edistäväni - - Jumala minua siinä auttakoon."Vala voidaan antaa myös ilman uskonnollista osaa.
Perustuslain artikla 140 toteaa "Vuoden 1919 elokuun 11. päivältä olevan Saksan perustuslain artiklojen 136, 137, 138, 139 ja 141 määräykset ovat osa tätä perustuslakia." Nämä artiklat taas ovat seuraavat:
Artikla 136 (Weimar) [Kansalais- ja poliittiset oikeudet]
(1) Uskonnonvapauden käyttäminen ei rajoita kansalais- tai poliittisia oikeuksia; kansalais- ja poliittiset oikeudet eivät riipu uskonnonvapauden käyttämisestä.
(2) Kansalais- ja poliittisten oikeuksien nauttiminen sen paremmin kuin pääsy julkisiin virkoihin eivät riipu uskonnollisesta vakaumuksesta.
(3) Kenelläkään ei ole velvollisuutta julkistaa uskonnollista vakaumustaan. Viranomaisilla on oikeus saada tietoonsa jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa vain, jos henkilön oikeudet ja velvollisuudet riippuvat siitä tai lakisääteinen tilastointi sitä vaatii.
(4) Ketään ei saa pakottaa osallistumaan uskonnonharjoitukseen, ottamaan osaa uskonnolliseen tilaisuuteen tai vannomaan uskonnollista valaa.
Artikla 137 (Weimar) [Valtionkirkko; uskonnolliset yhdyskunnat]
(1) Valtionkirkkoa ei ole.
(2) Vapaus perustaa uskonnollisia yhdyskuntia taataan. Uskonnollisten yhdyskuntien yhdistyminen valtakunnan alueella ei ole minkään rajoitusten alainen.
(3) Uskonnolliset yhdyskunnat järjestävät sisäiset asiansa ja hallintonsa itsenäisesti kaikille yhteisten lakien asettamien rajoitusten puitteissa. Valtio tai kunta ei puutu uskonnollisten yhdyskuntien virkanimityksiin.
(4) Uskonnolliset yhdyskunnat ovat oikeustoimikelpoisia siviilioikeuden yleisten määräysten mukaan.
(5) Uskonnolliset yhdyskunnat, jotka ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä, säilyttävät asemansa. Muut uskonnolliset yhdyskunnat voivat hakea julkisoikeudellisen yhteisön asemaa, jos niiden säännöt ja jäsenmäärä antavat takeet pysyvyydestä. Useamman julkisoikeudellisen uskonnollisen yhdyskunnan yhdistyessä muodostuva yhdyskunta on myös julkisoikeudellinen.
(6) Uskonnollisilla yhdyskunnilla, jotka ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä, on oikeus kantaa veroja yleisten veroluetteloiden perusteella siten kuin osavaltion säädöksissä tarkemmin määrätään.
(7) Yhdistys, jonka toimintatarkoituksena on jonkin maailmankatsomuksen edistäminen yhteiskunnassa, rinnastetaan uskonnolliseen yhdyskuntaan.
(8) Tarkempia määräyksiä edellä mainittujen oikeuksien käyttämisestä annetaan osavaltion lailla.Artikla 138 (Weimar) [Kirkon omaisuus]
(1) Uskonnollisen yhdyskunnan valtionavut, jotka tähän mennessä ovat riippuneet laista, sopimuksesta tai muusta oikeustoimesta, järjestetään osavaltion lailla. Valtakunta säätää asiasta puitelain.
(2) Uskonnollisille yhdyskunnille turvataan omistus- ja muut oikeudet, jotka niillä on laitoksiin, säätiöihin ja muuhun omaisuuteen, jotka on tarkoitettu uskonnonharjoitusta, opetusta tai hyväntekeväisyyttä varten.Artikla 139 (Weimar) [Sunnuntait ja juhlapäivät]
Sunnuntait ja valtiollisesti tunnustetut juhlapäivät pysyvät työltä rauhoitettuina ja hengelliseen kohottautumiseen (saks. "seelische Erhebung") tarkoitettuina päivinä, jotka suojataan lailla.
Artikla 141 (Weimar) [Sielunhoito]
Uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus pitää jumalanpalveluksia ja harjoittaa sielunhoitoa puolustusvoimissa, sairaaloissa, vankiloissa ja muissa julkisissa laitoksissa, jos sellaiseen on tarvetta; tässä yhteydessä on kaikenlainen pakottaminen kielletty.
Välistä pois jäänyt artikla 140 piti sisällään määräyksen siitä, että puolustusvoimissa palvelille on taattava riittävä vapaa-aika uskonnollisten velvollisuuksien täyttämiseen.
§ 7
Valtio ja katolinen kirkko ovat kumpikin omalla tahollaan riippumattomia ja itsenäisiä.
Niiden suhteita säädellään Lateraanin sopimuksilla. Kummankin osapuolen hyväksymät muutokset sopimuksiin eivät vaadi perustuslain muutoksia.
§ 8
Kaikki uskontokunnat ovat yhtä vapaita lain edessä.
Muilla uskonnollisilla yhdyskunnilla kuin katolisella kirkolla on oikeus järjestäytyä omien säännöstensä mukaan, kunhan ne eivät ole ristiriidassa Italian lakien kanssa.
Niiden suhteita valtioon säädellään laeilla yhteisymmärryksen pohjalta niiden edustajien kanssa.
- -
§ 19
Kaikilla on oikeus ilmaista vapaasti oma uskonsa missä muodossa tahansa, yksin tai ryhmässä, puhua uskonsa puolesta ja harjoittaa yksityisesti tai julkisesti uskontoaan, ellei se ole ristiriidassa hyvän tavan kanssa.
§ 20
Yhdistyksen tai instituution kirkollinen luonne ja uskonnon tai kultin päämäärä eivät voi olla syynä erityisiin lakisääteisiin rajoituksiin, jotka koskevat sen perustussääntöä, oikeudellista asemaa tai mitä tahansa toimintamuotoa.
Iso-britannialla ei ole selvää yhteen koottua perustuslakia, vaan joukko perustuslain omaisia lakeja. Lisäksi "maan tapa" korvaa osin perustuslakia.
Valtionkirkkoja Iso-Britanniassa on peräti kaksi: Englannissa ja Skotlannissa omansa. Kuningas tai kuningatar on muodollisesti molempien ylin johtaja.
Iso-britannian tilanne osoittaa myös, ettei lain takaama vapaus riitä. Pohjois-Irlannissa tuskin vakaumuksen ilmaiseminen tuntuu kovin vapaalta, vaikka laki ei uskonnonvapautta rajoita.
Iso-britannian perustuslain tyyppisistä säädöksistä tärkein uskonnonvapauden kannalta on vuoden 1998 The Human Rights Act, ks. selitystä uskonnon ja omantunnon vapautta koskevasta pykälästä.
Kaikissa G7-maissa uskonnonvapaus on taattu perustuslaissa.
Selkeän valtion ja kirkon eron takaavat USA:n, Ranskan ja Japanin perustuslait. Näistä tarkimmin asia on esitetty Japanin perustuslaissa. Tämä on samalla ainoa perustuslaki, jossa negatiivinen uskonnonvapaus on selvästi esitetty samaan tapaan kuin Suomen perustuslaissa.
Italiassa ja Iso-Britanniassa on perustuslaissa ilmaistu valtionkirkko Suomen tapaan. Käytännön merkitys voi tietysti vaihdella, äärimmäisessä tapauksessa valtionkirkon asemalla voisi olla vain symbolinen merkitys.
Italian perustuslaki on ainoa, joka kiinnittää huomioita myös ryhmien vapauksiin: "kirkollinen luonne ei voi olla syynä erityisiin rajoituksiin - -". Tämä kieltää esimerkiksi Suomessa vuoteen 2003 saakka voimassa olleen rajoituksen uskonnollisten yhdyskuntien maaomaisuudelle.
Teksti tarkistettu viimeksi 20.1.2024.
Anna palautetta