Negatiivinen uskonnonvapaus

Negatiivinen uskonnonvapaus on vapautta uskonnosta. Provosoivasti mutta kuvaavasti asiaa on verrattu tupakointiin: lupa tupakoida kuvaa positiivista uskonnonvapautta, vapaus olla kärsimättä savusta taas muiden negatiivista uskonnonvapautta.

Tähän kuuluu vapaus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen ja kuulumatta mihinkään uskonnolliseen järjestöön. Suomen perustuslaissa negatiivinen uskonnonvapaus on erikseen mainittu 11 § lopussa:

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus - - olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Tämä perustuslain muotoilu tuli voimaan vuonna 1995, mutta jo 1982 Eduskunnan perustuslakivaliokunta on nimenomaisesti todennut uskonnonvapauden olevan myös vapautta uskonnosta:

Vaikka hallitusmuodon 8 §:ssä puhutaan vain oikeudesta harjoittaa uskontoa eikä lainkaan oikeudesta olla sitä harjoittamatta, on hallitusmuodon 8 ja 9 §:n nojalla epäilyksetöntä, että perustuslain turvaa nauttivaan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman perustuslain säätämisjärjestyksessä annetun säännöksen tukea velvoittaa vasten tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen.

Rajanvetoa löytyy eräistä päätöksistä:

• Varusmiehen ei tarvitse osallistua kenttähartauteen, eikä riitä sijoittaa osallistumattomia hartaustilaisuuden välittömään läheisyyteen. (Lue päätös.)
• Kesällä 2006 kiisteltiin seurakuntalehtien jakelusta jokaiseen talouteen. Eduskunnan oikeusasiamies piti tätä negatiivisen uskonnonvapauden loukkauksena, mutta perustuslakivaliokunta korjasi tulkinnan. Lue uutiset aiheesta.
• Oikeusasiamies on tarkentanut negatiivisen uskonnonvapauden koskevan ainakin myös alaikäisiä Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvia. Kantelu koski lukion joulukirkkoa. (Lue päätös.) Sittemmin ohjeet on uudistettu niin, että negatiivisen uskonnonvapauden koskeminen myös kirkon jäseniä on selvä asia.
• Koulun oppilas sai rukoilla ääneti, mutta rehtorin päätös kieltää ääneen rukoilu oli oikea. (Lue päätös.)
• Oikeusasiamies ei vuonna 1999 pitänyt sopivana seurakuntakotien käyttöä äänestyspaikkoina, ei ainakaan jos uskonnollinen elementti oli huoneistossa keskeisesti läsnä.
  • Toisaalta pelkkä tilan omistaja ei asiaan vaikuta, ks. ratkaisu rekrytointimessuista.

Vrt. hakusanat positiivinen uskonnonvapaus ja vakaumusten tasa-arvo.

Seuraava hakusana: Opetusministeriö

Teksti tarkistettu viimeksi 8.1.2024.
Anna palautetta