Negatiivinen uskonnonvapaus

Negatiivinen uskonnonvapaus on vapautta uskonnosta. Provosoivasti mutta kuvaavasti asiaa on verrattu tupakointiin: lupa tupakoida kuvaa positiivista uskonnonvapautta, vapaus olla kärsimättä savusta taas muiden negatiivista uskonnonvapautta.

Tähän kuuluu vapaus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen ja kuulumatta mihinkään uskonnolliseen järjestöön. Suomen perustuslaissa negatiivinen uskonnonvapaus on erikseen mainittu 11 § lopussa:

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus - - olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Tämä perustuslain muotoilu tuli voimaan vuonna 1995, mutta jo 1982 Eduskunnan perustuslakivaliokunta on nimenomaisesti todennut uskonnonvapauden olevan myös vapautta uskonnosta:

Vaikka hallitusmuodon 8 §:ssä puhutaan vain oikeudesta harjoittaa uskontoa eikä lainkaan oikeudesta olla sitä harjoittamatta, on hallitusmuodon 8 ja 9 §:n nojalla epäilyksetöntä, että perustuslain turvaa nauttivaan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman perustuslain säätämisjärjestyksessä annetun säännöksen tukea velvoittaa vasten tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen.

Rajanvetoa löytyy eräistä päätöksistä:

Vrt. hakusanat positiivinen uskonnonvapaus ja vakaumusten tasa-arvo.

Seuraava hakusana: Opetusministeriö


Teksti tarkistettu viimeksi 8.1.2024.
Anna palautetta