Positiivinen uskonnonvapaus

Positiivinen uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta oman uskonnon harjoittamiseen. Siihen kuuluu mm. vapaus rukouksiin, omiin rituaaleihin sekä yksin että ryhmässä, oman uskonnollisen tai muun vakaumuksellisen kannan ilmaisemiseen ja vapaus kasvattaa lapsensa oman vakaumuksensa mukaisesti.

Kyseessä on nimityksestä huolimatta vapaus eli valtiovalta ei saa rajoittaa jotain, ei oikeus jossa valtiovallan on aktiivisesti toimittava, kuten oikeus sosiaaliturvaan. Tarkempi selitys on artikkelissa Vapaus, laki ja valtiovalta. Esimerkiksi oikeus oman uskonnon opetukseen verovaroin kustannetuissa kouluissa ei ole osa uskonnonvapautta, vaan erillinen oikeus.

Rajanvetoa positiivisesta uskonnonvapaudesta löytyy esimerkiksi oikeusasiamiehen päätöksestä vankiloiden eristysosastoista:

- - vankila joutuu järjestämään toimintansa sille annettujen taloudellisten ja henkilöstövoimavarojen puitteissa. Ehdotonta velvoitetta jumalanpalveluksen järjestämiseen suljetun ja eristysosaston vangeille ei edellä tarkoitetun mukaisesti ole. Kun heille on järjestetty mahdollisuus tavata vankilan pastoria ja muutoinkin harjoittaa uskontoaan, perustuslain 11 §:ssä säädettyä uskonnon ja omantunnonvapautta ja oikeutta harjoittaa uskontoaan ei ole loukattu - -

Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös 2764/4/02

Vrt. hakusanat negatiivinen uskonnonvapaus ja vakaumusten tasa-arvo.

Seuraava hakusana: Puolustusvaliokunta


Teksti tarkistettu viimeksi 25.5.2020.
Anna palautetta