Vapaus, laki ja valtiovalta

Suomen laki määrittelee ihmisille tietyt perusoikeudet. Yksi niistä on uskonnonvapaus, tai tarkemmin sanottuna uskonnon ja omantunnon vapaus, kuten se on perustuslakiin kirjoitettu. Uskonnonvapaus ei edellytä valtion aktiivista toimintaa samalla tavalla kuin esimerkiksi oikeus sosiaaliturvaan.

Johdanto

Vapaus on olemassa ilman, että kukaan sitä antaa, jos kukaan ei erityisesti rajoita sitä. Eräät muut oikeudet, esimerkiksi oikeus sosiaaliturvaan tai koulutukseen ja äänioikeus, ovat jotain, minkä valtiovalta nimenomaisesti antaa. Näiden toteutumiseksi valtion täytyy erityisesti järjestää jotain toimintaa ja kerätä sen rahoittamiseksi veroja. Esimerkiksi oikeus sosiaaliturvaan toteutuu vain siten, että verovaroilla järjestetään Kelan tapaiset sosiaaliturvaa tuottavat laitokset. Oikeus koulutukseen toteutuu vain, jos verovaroilla ylläpidetään kouluja ja äänioikeus vain, jos valtio järjestää vaalit jne.

Vapaus, kuten uskonnonvapaus, toteutuu yksinkertaisesti silloin, kun valtiovalta turvaa, että kukaan tai mikään ei rajoita ihmisten vapautta harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa. Tämänkaltaisista oikeuksista käytetään joskus myös nimitystä vapausoikeus, siis sellainen oikeus, joka on luonteeltaan vapautta. Uskonnonvapaus on esimerkiksi vapautta viettää ehtoollista, sananvapaus taas esimerkiksi vapautta painattaa lehtiä. Muita yleisesti lueteltuja vapauksia ovat mm. liikkumisvapaus ja elinkeinovapaus.

Valtiovallan tehtäviin kuuluu suojella vapauksia. Käytännössä tämä tapahtuu lakien ja niiden noudattamista valvovien poliisien avulla. Jos joku estää muiden ehtoollisen vieton, tulee hänet pidättää ja tuomita oikeudessa rangaistukseen.

Toisaalta valtiovalta voi myös rajoittaa kansalaistensa vapauksia. Esimerkiksi Suomessa negatiivista uskonnonvapautta eli vapautta olla osallistumatta uskonnonharjoittamiseen rajoitti ehtoollispakko vielä 1900-luvun alussa. Sananvapautta rajoitti ennakkosensuuri ennen itsenäisyyden aikaa ja tälläkin hetkellä sitä rajoittaa esimerkiksi jumalanpilkkalaki.

Vaatiiko vapaus lakia?

Suomessa on uskonnonvapaus ja uskonnonvapauslaki. Toisaalta meillä on myös vapaus kaivaa nenää, vaikka ei ole nenänkaivamisenvapauslakia. Tarvitseeko uskonnonvapaus siis uskonnonvapauslakia? Ei tarvitse, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa sellaista ei ole. Yhdysvalloissa katsotaan että uskonvapauslakia ei voida perustuslain vuoksi edes säätää. Vapaassa maassa katsotaan, että jos lainsäädäntö ei jostain asiasta sano mitään, niin silloin kyseinen asia on lainsäädännön kannalta vapaata.

Ellei raamattupainoja tuhota, synagogia polteta, ovelta ovelle -saarnaamista kielletä, uskonnollisia www-sivuja poisteta verkosta ja niin edelleen, vallitsee uskonnonvapaus. Siihen ei tarvita erillistä lakia. Uskonnonvapauslaki voitaisiin kumota säätämättä mitään sen tilalle, ja se lähinnä parantaisi Suomen uskonnonvapautta.

Perustuslain 11. pykälän mukaan "Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus", johon "sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan." Se, mitä uskonnonvapauslaki tämän lisäksi säätää, on vain teknisiä järjestelyjä ja pitkälti yhdistyslain toistoa.

Käsitteitä sekoittaa vielä yritys ottaa oikeus uskonnonopetukseen osaksi uskonnonvapautta. Oikeus uskonnon opetukseen osana kouluopetusta on taas jo sellainen oikeus, joka toteutuakseen edellyttää valtion toimia. Uskonnonvapauteen kuuluu myös vapaus opettaa lapsilleen uskontonsa perusteet, mutta tämän ei tarvitse olla valtion tehtävä. Aivan vastaavasti poliittinen vapaus ei tarkoita, että koulun pitää tarjota Kokoomuksen tai Keskustan aatteiden mukaista opetusta näiden puolueiden jäsenten lapsille.

Vankilassa: vapaus annetaan takaisin

Edelläolevaa voidaan vielä korostaa kysymällä, milloin erillinen vapauden turvaava laki on tarpeen. Tällainen tilanne on ainakin vankilassa, ja pienemmässä määrin esimerkiksi varusmiespalveluksen aikana. Vankeutta sääteleviin lakeihin onkin kirjoitettu pykälä, jonka mukaan vankien on mm. saatava osallistua hartaustilaisuuksiin.

Vapautta ei voi antaa, mutta se voidaan antaa takaisin. Vangilta on ensin viety vapaus, ja vasta sen jälkeen voidaan katsoa mitä vangille myönnetään.

Perustuslain tehtävä

Mitä sitten tarkoittaa uskonnonvapaus perustuslaissa? Sekin voitaisiin kumota, ja uskonnonvapaus jäisi jäljelle. Pykälälle on kuitenkin tarkoitus: se takaa uskonnonvapauden myös tulevaisuudessa.

Perustulaki on laki laeista, se kertoo miten lakeja säädetään ja millaisia lakeja ei voi lainkaan säätää. Uskonnonvapaus perustuslaissa tarkoittaa sitä, että eduskunnan enemmistökään ei saa palauttaa ehtoollispakkoa tai säätää lakia, joka kieltää synagogien rakentamisen.

Perustuslaki on kansalaisen suoja hallitsijaa vastaan. Demokratiassa se on suoja enemmistön mielivallalta. Perustuslaki on sopimus, jonka mukaan joitakin asioita ei saa määrätä edes enemmistön niin halutessa. Se on myös suoja huonosti harkittuja lakeja vastaan. Jos nimittäin huomataan, että jokin tavallinen laki määrää asioita vastoin perustuslakia, niin perustuslain määräykset kumoavat sen kanssa ristiriidassa olevan lain.

Tämä vuoksi perustuslaista ei pidä poistaa uskonnonvapautta käsittelevää pykälää, vaikka uskonnonvapauslaki kumottaisiinkin.


Teksti tarkistettu viimeksi 26.3.2018.
Anna palautetta