Vankilassa

Lakiteksti vankien oikeudesta uskontoon on varsin selkeä:

Vankilassa on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vankien tarpeiden mukaan jumalanpalveluksia, hartaushetkiä ja muita uskonnollisia tilaisuuksia. Vangeille on annettava mahdollisuus tavata oman uskontokuntansa sielunhoitajaa tai muuta edustajaa. Vankilassa on oltava uskonnonharjoitukseen soveltuvat tilat.

Vangilla on oikeus osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin, jollei:

1) vanki ole sijoitettu varmuusosastolle taikka suorita 15 luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua yksinäisyysrangaistusta; taikka

2) vanki ole 15 luvun 15 §:ssä tai 18 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimenpiteen kohteena.

Vangilta, joka on päihtynyt tai joka häiritsee 1 momentissa tarkoitettua tilaisuutta taikka vaarantaa vankilan järjestystä tai turvallisuutta, voidaan evätä oikeus osallistua tilaisuuteen. Jos vanki ei saa osallistua yhteisiin tilaisuuksiin, hänen mahdollisuudestaan uskonnonharjoitukseen on huolehdittava muulla tavoin.

Vankeuslaki, III osa, 11. luku, 3 §

Velvollisuus jumalanpalvelusten järjestämiseen ei kuitenkaan voi olla ehdoton, vaan vankilan tarkoitus ja resurssit on huomioitava. Oikeusasiamies linjasi vuonna 2004, siis ennen em. lain voimaantuloa, asiaa näin:

- - vankila joutuu järjestämään toimintansa sille annettujen taloudellisten ja henkilöstövoimavarojen puitteissa. Ehdotonta velvoitetta jumalanpalveluksen järjestämiseen suljetun ja eristysosaston vangeille ei edellä tarkoitetun mukaisesti ole. Kun heille on järjestetty mahdollisuus tavata vankilan pastoria ja muutoinkin harjoittaa uskontoaan, perustuslain 11 §:ssä säädettyä uskonnon ja omantunnonvapautta ja oikeutta harjoittaa uskontoaan ei ole loukattu - -

Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös 2764/4/02

Oikeusasiamiehen ratkaisu 756/4/05 toteaa, että vaikka papin puheille pääsyä joutui pahimmillaan odottamaan 2-3 viikkoa, ei tämä rikkonut vangin uskonnonvapautta.

Vangin ei ole pakko osallistua jumalanpalvelukseen tai vastaavaan toimintaan. Paitsi että tämä negatiivinen uskonnonvapaus seuraa suoraan perustuslaistakin, mainitaan asia erikseen vankeuslakia edeltäneessä hallituksen esityksessä: "- - oikeudesta osallistua uskonnonharjoittamiseen. Osallistuminen on vangille perustuslain 11 §:ssä tarkoitetuin tavoin vapaaehtoinen oikeus, eikä velvollisuutta osallistua tällaisiin tilaisuuksiin voida vangeille asettaa."

Historiallisesti oikeusasiamiehen ensimmäinen ihmisoikeuksia koskeva, lain kirjaimen tasolta ylemmäs nouseva ratkaisu koski nimenomaan oikeutta olla poissa vankilan jumalanpalveluksesta. Ks. kertomus vuodelta 1923.

Nykyinen vankeuslaki on vuodelta 2006. Uskonnonvapauden osalta jo voimassaollut käytäntö ja rikosseuraamusviraston ohjeet siirrettiin lakiin. Lakiuudistuksessa tuotiin selvästi esille, että esimerkiksi ei-uskonnollisen vegaanin tulee saada kasvisruokaa samoin periaattein kuin uskonnollista ruokavaliota noudattavien.

Uskonnollinen/vakaumuksellinen ruokavalio

Ruokavaliota koskeva kohta on lyhyt:

Perusruokavaliosta poiketaan, jos se on perusteltua vangin - - uskonnollisen tai muun perustellun vakaumuksen vuoksi.

Vankeuslaki, III osa, 7. luku, 5 §

Rikosseuraamusviraston ohje sisältää tarkemmat linjaukset uskonnollisen tai muun vakaumuksen mukaisesta ruokavaliosta.

Vankilapapit

Päätoimisia vankilapappeja on noin 15, kaikki evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Ortodoksisen kirkon pappeja toimii sivutoimisesti vankilapappeina. Valtio maksaa vankilapappien palkan. Vankilapappien valinnasta säätää valtioneuvoston asetus.

Pappien lisäksi on vankiladiakoneja, ja heidän palkkansa maksaa ao. kirkkokunta. Valtionkirkkojen pappien lisäksi virallisesti vankiladiakonina mutta ilman palkkaa ja työsuhdetta on aiemmin toiminut yksi Vapaakirkon pappi. Myös mm. helluntailiikkeen ja muiden vapaiden suuntien jäsenet tekevät hengellistä työtä vankien parissa, ja hekään eivät saa valtiolta tästä korvausta.

Lupa hengelliseen työhön on vankilakohtainen ja sen myöntää vankilan johtaja. Lupaa hakee tai ainakin puoltaa jokin uskonnollinen yhteisö; yksityishenkilö ei siis voi itsekseen lupaa hakea. Taustayhteisön ei kuitenkaan tarvitse olla oikeusmuodoltaan rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.

Seuraava hakusana: Vapausoikeudet


Teksti tarkistettu viimeksi 5.3.2018.
Anna palautetta