Vakaumusten tasa-arvo

Ihmisten yhdenvertaisuus uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta on uskonnonvapauden kolmas osa. (Muut ovat positiivinen uskonnonvapaus ja negatiivinen uskonnonvapaus.) Suomen perustuslaissa tämä on ilmaistu lähinnä pykälässä 6, jonka mukaan "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan - - uskonnon, vakaumuksen - - perusteella."

Suomessa yhdenvertaisuutta rikotaan lähinnä ryhmille kohdistetuilla etuoikeuksilla, esimerkiksi:

• Yhden uskonnon erityisasema: vain Evankelis-luterilainen kirkko on mainittu perustuslaissa; kenttäpiispa, jonka palkan maksaa valtio, on aina evankelis-luterilainen.
  • Aiemmin vain Jehovan todistajat oli vapautettu asevelvollisuudesta, vapautus poistui vuonna 2018.
• Valtionkirkkojen oikeudet: vain kahdella kirkolla on verotusoikeus.
• Joiden uskontokuntien suosiminen: Yleisradio lähettää valtionkirkkojen ja ns. vapaiden suuntien jumalanpalveluksia, ei esimerkiksi mormonien.
• Kaikkien uskonnollisten katsomusten suosiminen: uskonnolliset yhdyskunnat voivat hakea vihkimisoikeutta, uskonnottomien vakaumusten yhteisöt eivät; uskontokunnat on vapautettu kiinteistöjen varainsiirtoverosta.
• Uskonnollisten järjestöjen syrjiminen: vuoteen 2003 saakka uskonnolliset yhdyskunnat saivat ilman erityislupaa omistaa vain toimitilansa ja hautausmaan, ateistijärjestöjä vastaava rajoitus ei koskenut.

Katso tarkemmin artikkelista Eri katsomusten etuoikeudet.

Perustuslakivaliokunta totesi toisaalta 2013 pienuskontojen opetuksen oppilasrajasta, ettei nykyinen valtionkirkkoasema anna oikeutta luoda enempää epätasapuolisuutta. Ks. uutiset aiheesta.

Seuraava hakusana: Vakuutusoikeus

Teksti tarkistettu viimeksi 8.1.2024.
Anna palautetta