Rippisalaisuus on oikeus ja velvollisuus olla ilmoittamatta ripissä kuulemistaan rikoksista edes oikeudenkäynnissä. Rippisalaisuus koskee uskonnollisten yhdyskuntien pappeja ja heitä vastaavia henkilöitä. Se ei koske uskontokuntien muita työntekijöitä eikä yhdistyksinä toimivien uskontokuntien pastoreita ja vastaavia. Rippisalaisuus on ehdoton, toisin kuin esimerkiksi toimittajan lähdesuoja ja lääkärin vaitiolovelvollisuus.
Tavallisen kansalaisen osalta rikoksesta kertominen jakautuu kolmeen osaan. Jo tehdystä rikoksesta ei ole minkäänlaista aktiivista ilmoitusvelvollisuutta, vaikka näin usein luullaankin. Suunnitteilla olevasta rikoksesta on osittainen ilmoitusvelvollisuus, mutta se koskee vain törkeimpiä rikoksia. Poliisille tai oikeudessa on pakko kysyttäessä kertoa tietonsa mistä tahansa rikoksesta.
Suomessa ei ole yleistä velvollisuutta ilmoittaa tietoon tullut tehty rikos omatoimisesti viranomaisille. Vaikka saisi selville toisen murhanneenkin jonkun, ei ole rikos olla ilmiantamatta tekijää. Eri asia on, jos aktiivisesti auttaa rikoksentekijää esimerkiksi hävittämällä todistusaineistoa.
Törkeimmistä rikoksista on etukäteinen ilmiantovelvollisuus. Jos tietää murhasuunnitelmasta, eikä kerro siitä viranomaisille tai suunnitellulle uhrille, syyllistyy itse törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämiseen, mikäli rikos tehdään tai sitä yritetään. Velvollisuus ei kata monia isojakaan rikoksia, vaan esimerkiksi suunnitteilla olevaa törkeää varkautta ei tarvitse ilmiantaa.
Kaikista rikoksista on kysyttäessä kerrottava tietonsa poliisille tai oikeudenkäynnissä. Tämä koskee kaikkia rikoksia, mukaanlukien teoriassa esimerkiksi punaisia valoja päin kävely.
Rippisalaisuus on yksi poikkeus mainittuihin pääsääntöihin. Poikkeuksia on muitakin, esimerkiksi lapsiaan tai vanhempiaan vastaan ei tarvitse todistaa.
Rippisalaisuudesta säädetään oikeudenkäymiskaaressa:
Uskonnonvapauslaissa (453/2003) tarkoitetun rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan pappi tai muu vastaavassa asemassa oleva henkilö ei saa todistaa siitä, mitä hän on ripissä tai yksityisessä sielunhoidossa saanut tietää, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen.
Vaitiolovelvollisuudesta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja Suomen ortodoksisessa kirkossa säädetään kuitenkin erikseen.
Esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaki säätää:
Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut.
Kun pappia kuullaan todistajana, hän ei saa ilmaista sitä, mitä yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa on hänelle uskottu.
Jos joku yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmiannettavan törkeän rikoksen olevan hankkeilla, papin on kehotettava häntä ilmoittamaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Jollei hän suostu siihen, papin on annettava asiasta viranomaisille tietoa sen verran kuin on mahdollista asianomaisen tulematta ilmi suoraan tai välillisesti.
Mitä 1–3 momentissa säädetään papista, koskee myös lehtoria.
Kirkkolaki, 7. luku, 9 §
Laissa ortodoksisesta kirkosta on sisällöltään samanlainen määräys (11. luku, 110 §).
Rippisalaisuus koskee vain rippiä ja sielunhoitoa. Muissa tapauksissa papillakin on velvollisuus ilmiantaa tekeillä oleva törkeä rikos ja todistaa oikeudessa.
Poikkeus velvollisuuteen kertoa tietonsa oikeudenkäynnissä on toimittajan lähdesuoja. Tämän ansiosta toimittaja voi tehdä juttuja esimerkiksi pikkurikoksia tekevästä ryhmästä, eikä hänen silloin saamiaan tietoja tarvitse kertoa edes oikeudessa. Lähdesuoja on rajoitettu: jos kyseessä on rikos, josta voisi seurata ainakin kuusi vuotta vankeutta, toimittajan on kerrottava tietonsa.
Lähdesuoja antaa toimittajalle oikeuden olla todistamatta, ei velvollisuutta. Jos toimittaja kertoo oikeudessa tietoja joita hänen ei tarvitsisi kertoa, hän ei tee mitään rikosta.
Lääkärillä on papin rippisalaisuuden tapaan velvollisuus - ei siis pelkästään oikeus - olla todistamatta rikosasiassa siitä, mitä on saanut työnsä vuoksi selville. Tässäkään ei kyseessä ole rajoitukseton oikeus. Raja on sama kuusi vuotta, jos rikoksen enimmäisrangaistus on vähintään se, tulee lääkärinkin todistaa.
Säädös asiasta löytyy oikeudenkäymiskaaresta:
Lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta - -
Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetussa laissa (460/2003) tarkoitettu yleisön saataville toimitetun viestin laatija taikka julkaisija tai ohjelmatoiminnan harjoittaja saa kieltäytyä todistamasta siitä, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot - -
Tuomioistuin voi velvoittaa - - todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta - -
Oikeudenkäymiskaari 1.1.1734/4, 17. luku, 14 ja 20 §
Esitutkintalain mukaan myöskään poliisille ei tarvitse rikostutkinnassa kertoa sellaista, josta ei oikeudessa olisi velvollinen todistamaan.
Merkittävä kiistanaihe keväällä 2010 oli rippisalaisuuden suhde lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Lastensuojelulaki ei ole asiassa ristiriitainen:
- - ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan - -
1) sosiaali- ja terveydenhuolto tai lasten päivähoito;
2) opetustoimi;
- -
9) seurakunta tai muu uskonnollinen yhdyskunta - -Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä.
- -
Sen estämättä, mitä 1 ja 3 momentissa säädetään, on voimassa, mitä rippiin tai muuhun sielunhoitoon liittyvästä salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään tai määrätään.
Lastensuojelulaki (13.4.2007/417), 5. luku, 25 §
Tämä tarkoittaa, että jokaisella - pappeja lukuunottamatta - on lupa kertoa esimerkiksi epäilystä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka jokin muu laki säätäisi vaitiolovelvollisuudesta. Monilla viranomaisilla se on velvollisuus. Myös uskontokuntien työntekijöillä on velvollisuus. Yhdistyksillä vastaavaa velvollisuutta ei ole.
Rippisalaisuuden rikkomisesta ei ole nimenomaista erityissäädöstä. Valtionkirkkojen papit ovat virkamiehiä ja heihin rinnastuvia työntekijöitä, joita koskee rikoslain luku virkarikoksista:
Jos virkamies tahallaan palvelussuhteensa aikana tai sen päätyttyä oikeudettomasti
1) paljastaa sellaisen asiakirjan tai tiedon, joka - - lain mukaan on salassa pidettävä tai jota ei lain mukaan saa ilmaista, taikka
2) käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa tai tietoa,
hänet on tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Rikoslaki 19.12.1889/39, 40. luku, 5 §
Ennen vuotta 2016 oikeudenkäymiskaaressa säädettiin ainostaan "Papin vaitiolovelvollisuudesta on erikseen säädetty." Erityisesti lastensuojelulakia edeltävä hallituksen esitys totesi: "Pykälän 3 momentin mukaan sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, on voimassa mitä rippiin tai muuhun sielunhoitoon liittyvästä salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään tai määrätään. - - Muillakin uskonnollisilla yhdyskunnilla kuin evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla voi olla rippiä tai muuta sielunhoitoa koskevia omia määräyksiä."
Tilanne oli epäselvä, kunnes lainmuutoksen yhteydessä todettiin yksiselitteisesti rippisalaisuuden kattavan kaikki rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Ks. uutinen rippisalaisuus laajenee kaikkiin uskontokuntiin.
Edelleenkään rippisalaisuus ei kata sellaisia uskontokuntia, joiden muodollinen järjestäytymistapa ei ole uskonnollinen yhdyskunta. Näitä ovat esimerkiksi Lähetyshiippakunta, Pelastusarmeija ja pääosa helluntailiikettä.
Teksti tarkistettu viimeksi 16.1.2024.
Anna palautetta