Euroopan unionin perustuslain johdannosta kiisteltiin pitkään, joidenkin maiden vaatiessa Jumalan mainitsemista johdannossa ja toisten vastustaessa. Lopputuloksena viimeisin luonnos perustuslaiksi alkoi "- - Hakevat innoituksensa Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja humanistisesta perinteestä - -".
Ehdotuksen perustuslaiksi kaaduttua laadittiin myöhemmin pitkälti samansisältöinen ns. Lissabonin sopimus. Myös edelläoleva kohta tuli sopimukseen mukaan. Sopimus viittaa Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, joka nyt on siis virallisesti osa EU:n lainsäädäntöä. Siinä on perusvapaudet ja -oikeudet lueteltu kuten perustuslaeissa yleensä. Uskonnonvapaus on mukana:
Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus
1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai vakaumusta ja vapauden tunnustaa uskontoa tai vakaumusta joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.
2. Oikeus kieltäytyä asepalveluksesta omantunnon syistä tunnustetaan tämän oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti.
Määrittely ei ole yhtä kattava kuin Suomen perustuslaissa, jossa myös negatiivinen uskonnonvapaus on kirjoitettu selvästi.
Valtionkirkkojärjestelmä sallitaan edelleen jäsenvaltioissa, mutta toisaalta Lissabonin sopimus mainitsee muutkin elämänkatsomukselliset ryhmät kuin uskontokunnat:
1. Unioni kunnioittaa kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen.
2. Unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Unioni käy avointa ja säännöllistä vuoropuhelua näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa tunnustaen niiden identiteetin ja erityisen tehtävän.
Seuraava hakusana: Hakaristi
Teksti tarkistettu viimeksi 11.1.2024.
Anna palautetta