Roomassa vuonna 1950 allekirjoitettiin Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimus, jossa turvataan kansalaisten perusoikeuksia. Uskonnonvapautta käsittelee sopimuksen 9. artikla:
Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus
1. Jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.
2. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
Ulkoasiainministeriön ilmoitus Euroopan ihmisoikeussopimuksesta (SopS 85-86/1998)
Myös Suomi on ratifioinut sopimuksen.
Ihmisoikeussopimuksen nojalla sen hyväksyneen valtion kansalainen voi valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, kun on käynyt läpi kaikki kotimaiset valitustiet. Prosessi on raskas ja hidas, mutta sen tulokset vaikuttavat toisaalta ylikansallisesti. Esimerkiksi Kreikkaa ja Moldovaa koskevat ratkaisut vaikuttivat siihen, miten Suomessa tuomioistuimissa siirryttiin kaikille yhteiseen neutraaliin vakuutukseen valan ja vakuutuksen sijaan. Hallituksen esitys perusteli muutosta:
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole pitänyt hyväksyttävänä, että henkilö joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa (Dimitras ym. v. Kreikka 3.6.2010). Ylipäätään henkilöllä ei ole velvollisuutta toimia niin, että toiminnasta voitaisiin tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (Alexandridis v. Kreikka 21.2.2008). Uskonnollista vakaumusta koskevat tiedot ovat henkilötietolain (523/1999) 11 §:n mukaan ns. arkaluonteisia tietoja. Tällaiset tiedot kuuluvat myös Euroopan neuvoston tietosuojasopimuksen mukaan erityisen suojan piiriin (L 35/1992; SopS 36/1992). Valtion on myös toimittava neutraalisti ja puolueettomasti suhteissaan eri uskonnollisiin yhdyskuntiin ja käyttäessään niitä koskevaa sääntelyvaltaa (esim. Metropolitan Church of Bessarabia ym. v. Moldova 13.12.2001).
Katso myös artikkeli Kansainväliset sopimukset ja uskonnonvapaus.
Seuraava hakusana: Euroopan unioni
Teksti tarkistettu viimeksi 12.1.2024.
Anna palautetta