Evankelis-luterilainen kirkko on Suomen ainoa uskontokunta, joka on mainittu suoraan perustuslaissa. Perustuslaki sisältää seuraavan määräyksen kirkkolaista:
Kirkkolaissa säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta.
Kirkkolain säätämisjärjestyksestä ja kirkkolakia koskevasta aloiteoikeudesta on voimassa, mitä niistä mainitussa laissa erikseen säädetään.
Perustuslaki, 76 §
Maininta perustuslaissa rinnastaa evankelis-luterilaisen kirkon mm. hallitukseen, kuntiin ja oikeusasiamieheen: se on valtiokoneiston osa, jonka asema on ajateltu pysyväksi.
Kirkkolaki sisältää määräyksen "Kirkolla on yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia kaikesta, mikä koskee ainoastaan kirkon omia asioita, sekä kirkkolain muuttamista ja kumoamista." Tämä tarkoittaa, että eduskunta ei voi kuin hyväksyä tai hylätä kirkon oman esityksen kirkkolain muuttamisesta.
Käytännössä eduskunta aiemmin aina hyväksyi kirkkolain muutosesityksen. Merkittävä poikkeus tapahtui 2020, kun perustuslakivaliokunta käytännössä hylkäsi esityksen; ks. uutiset aiheesta. Kirkko muutti eräitä pykäliä uuteen ehdotukseen, joka hyväksyttiin. Tämän hyväksyessään perustuslakivaliokunta samalla halusi muutosta kirkkolain tulevaan käsittelyyn:
Eduskunnan valtiosääntöiseen asemaan tukeutuvan arvioinnin on syytä kattaa erityisen säätämisjärjestyksen ja kirkolliskokouksen aloiteoikeuden sääntely perustuslaissa ja kirkkolaissa kokonaisuudessaan. Sääntelyn asiassa on oltava selkeää ja tarkkarajaista. Perustuslakivaliokunnan mielestä hallintovaliokunnan on syytä tehdä uudelleenarviointia edellyttävä lausumaehdotus eduskunnalle.
Kirkkolain hyväksyttäminen eduskunnalla on uskonnonvapauden vastaista. Vaikka uskonnonvapaus yleensä nähdäänkin vähemmistöjen turvana, myös kirkolla johon kuuluu kansalaisten enemmistö tulee olla oikeus päättää itse opistaan ja sisäisestä järjestyksestään. Toisinpäin ajatellen eduskunnan tehtävänä ei ole vahvistaa minkään uskontokunnan sääntöjä ja perustuslain ei pitäisi sisältää viittausta yksittäiseen uskontokuntaan.
Nykyinen kirkkolaki sisältää lähinnä hallintoa koskevia asioita, esimerkiksi kirkkovaltuustojen koon yms. Tunnustuskirjoja lukuun ottamatta kirkon oppiin liittyvät asiat, kuten kuka kelpaa kummiksi tai saa tulla ehtoolliselle, on siirretty pääosin kirkkojärjestykseen, jonka muutokset eivät vaadi eduskunnan hyväksyntää. Muutos tehtiin 1994.
Samassa yhteydessä muuttui lain käsittely eduskunnassa niin, että kaikki kansanedustajat päättävät lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Aiemmin käsittelyyn saivat osallistua vain Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat edustajat.
Aiemmista kirkkolain muutoksista merkittävä oli esimerkiksi kirkkohallituksen perustaminen vuoden 1944 alusta. Tällöin asioita siirtyi pois Suomen hallitukselta.
Ks. myös kirkkolaki kokonaisuudessaan.
Seuraava hakusana: Kirkolliskokous
Teksti tarkistettu viimeksi 9.1.2026.
Anna palautetta