Evankelis-luterilainen kirkko on Suomen ainoa uskontokunta, joka on mainittu suoraan perustuslaissa. Perustuslaki sisältää seuraavan määräyksen kirkkolaista:
Kirkkolaissa säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta.
Kirkkolain säätämisjärjestyksestä ja kirkkolakia koskevasta aloiteoikeudesta on voimassa, mitä niistä mainitussa laissa erikseen säädetään.
Perustuslaki, 76 §
Kirkkolaki taas sisältää määräyksen "Kirkolla on yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia kaikesta, mikä koskee ainoastaan kirkon omia asioita, sekä kirkkolain muuttamista ja kumoamista." Tämä tarkoitaa, että Eduskunta ei voi kuin hyväksyä tai hylätä kirkon oman esityksen kirkkolain muuttamisesta.
Käytännössä eduskunta aiemmin aina hyväksyi kirkkolain muutosesityksen. Merkittävä poikkeus tapahtui 2020, kun perustuslakivaliokunta käytännössä hylkäsi esityksen; ks. uutiset aiheesta. Kirkko muutti eräitä pykäliä uuteen ehdotukseen, joka hyväksyttiin.
Kirkkolain hyväksyttäminen eduskunnalla on uskonnonvapauden vastaista. Vaikka uskonnonvapaus yleensä nähdäänkin vähemmistöjen turvana, myös kirkolla johon kuuluu kansalaisten enemmistö tulee olla oikeus päättää itse opistaan ja sisäisestä järjestyksestään. Toisinpäin ajatellen eduskunnan tehtävänä ei ole vahvistaa minkään uskontokunnan sääntöjä ja perustuslain ei pitäisi sisältää viittausta yksittäiseen uskontokuntaan.
Nykyinen kirkkolaki sisältää lähinnä hallintoa koskevia asioita, esimerkiksi kirkkovaltuustojen koon yms. Kirkon oppiin liittyvät asiat, kuten kuka kelpaa kummiksi tai saa tulla ehtoolliselle, on siirretty pääosin kirkkojärjestykseen, jonka muutokset eivät vaadi eduskunnan hyväksyntää. Muutos tehtiin 1994.
Samassa yhteydessä muuttui lain käsittely eduskunnassa niin, että kaikki kansanedustajat päättävät lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Aiemmin käsittelyyn saivat osallistua vain Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat edustajat.
Ks. myös kirkkolaki kokonaisuudessaan.
Seuraava hakusana: Kirkolliskokous
Teksti tarkistettu viimeksi 11.1.2024.
Anna palautetta