Väestökirjanpito

Väestörekisterin pito on nykyään kokonaan valtion tehtävä. Väestötietoihin kuuluu myös jäsenyys rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa, esimerkiksi Mormonikirkossa. Yhdistysten jäsenyyksiä ei rekisteröidä, ei myöskään kuulumista uskonnolliseen yhteisöön, joka muodollisesti toimii yhdistyksenä. Tällainen on esimerkiksi Lähetyshiippakunta.

Tietoja rekisteriin syöttävät edelleen uskontokunnat: hääpareista tulee vihkijän tehdä ilmoitus, joka sitten syötetään väestötietojärjestelmään. Samoin uskontokuntien tulee ilmoittaa niihin liittyneet, ja ne eronneet jotka eivät eroa maistraatin kautta.

Evankelis-luterilaisen kirkon valtionrahoituksesta noin viisi prosenttia on laskennallisesti suunnattu väestötietojen ylläpitoon.

Historiaa

Väestökirjanpito Ruotsi-Suomessa alkoi 1500-luvulla. Kirjanpito oli kaksinkertainen, sekä valtiolla että kirkolla oli omat rekisterinsä. 1700-luvulla väestökirjanpidon maallinenkin puoli määrättiin papiston tehtäväksi, ja pitkään "kirkonkirjat" olivat ainoa väestökirjanpito.

Eriuskolaislain tullessa voimaan 1889 syntyi pieniä protestanttisia uskontokuntia, joille tuli oma väestökirjanpito. 1900-luvun alusta lähtien muutamat valtionkirkon asemaa vastustavat jättivät lapsensa kastamatta, ja ratkaisuksi perustettiin 1917 siviilirekisteri, johon merkittiin uskontokuntien ulkopuoliset lapset. Uskonnonvapauslain tullessa voimaan 1923 jäi käytännöksi edelleen väestökirjanpito kunkin uskontokunnan tehtävänä, lisäksi oli siviilirekisteri kuten ennenkin.

Muiden kuin valtionkirkkojen väestökirjanpito siirtyi vuoden 1971 alusta siviilirekisterille, jonka nimeksi samalla tuli väestörekisteri. Valtionkirkkojenkin jäsenet siirrettiin samaan väestörekisteriin 1.10.1999.

Lopullisesti valtion väestötietojärjestelmä tuli riippumattomaksi uskontokuntien jäsenrekistereistä eräiden siirtymäaikojen jälkeen vuonna 2005.

Seuraava hakusana: Väestörekisterikeskus


Teksti tarkistettu viimeksi 5.4.2018.
Anna palautetta