Lapsi ei automaattisesti kuulu samaan uskontokuntaan kuin vanhempansa. Alle 12-vuotiaan uskonnollisen aseman muutoksista päättävät vanhemmat yhdessä, 12-17 -vuotiaan uskonnollinen asema muuttuu vain jos nuori itse ja molemmat vanhemmat ovat samaa mieltä.
Tämä teksti käsittelee muodollista jäsenyyttä uskonnollisessa yhdyskunnassa. Mahdollisuudesta esimerkiksi valita uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetus tai velvollisuudesta osallistua jumalanpalveluksiin ks. artikkeli Lapsen ja nuoren uskonnolliset oikeudet.
Teksti koskee yhteisöjä, jotka ovat muodoltaan uskonnollisia yhdyskuntia. Yhdistysmuotoisena toimivat uskonnolliset ryhmät, esimerkiksi Lähetyshiippakunta, ovat eri lakien säätelemiä.
Alaikäisten kuulumisesta uskontokuntiin määrää 1.8.2003 voimaan astunut ja 1.3.2017 muuttunut uskonnonvapauslaki. Laki määrää vähimmäisehdot joiden mukaan on voitava erota uskontokunnasta sekä milloin huoltajien ja nuoren tahtojen on oltava samat. Uskonnolliset yhdyskunnat voivat lisäksi asettaa omia ehtojaan jäseneksi ottamiselle, mutta eivät rajoituksia jäsenyydestä irtisanoutumiselle.
Lain kannalta ei vanhempien omalla uskonnollisella asemalla ole merkitystä. Uskontokuntiin kuulumaton isä ja muslimiäiti voivat teoriassa liittää lapsensa adventisteihin. Käytännössä uskontokuntien omat säännöt rajoittavat jäseniksi otettavia, ja esimerkiksi Evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi alle 12-vuotias otetaan vain, jos ainakin toinen huoltajista on saman kirkon jäsen.
Syntyvä lapsi ei liity automaattisesti mihinkään uskontokuntaan. Aina tarvitaan erillinen tahdonilmaus vanhemmilta tai muilta huoltajilta.
Perusperiaatteena on, että vanhemmat yhdessä sopivat asiasta. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen, vauva jää kaikkien uskontokuntien ulkopuolelle. Tältä osin laki muuttui 1.3.2017: siihen saakka äiti saattoi liittää alle 1-vuotiaan uskontokuntaan vastoin isän tahtoa; ks. uutiset aiheesta.
Muutos ei ole takautuva. Jos äiti on yksin liittänyt lapsen esimerkiksi helmikuussa 2017 uskonnolliseen yhdyskuntaan, erottamiseen vaaditaan molempien vanhempien tahto.
(On epäselvää miten vanhemmat olisivat voineet keskenään sitovasti sopia, että lapsi jää uskontokuntien ulkopuolelle. Käytännössä lienee harvinaista, että vanhemmat ensin sopivat asiasta ja äiti vielä lapsen ollessa alle yksivuotias vastoin sopimusta haluaakin liittää lapsen uskontokuntaan. Asiaa pohditaan oikeuskanslerin ratkaisussa 961/1/04.)
Alle 12-vuotiaan lapsen uskonnollisen aseman muutos edellyttää molempien vanhempien yhteistä päätöstä. Alle 12-vuotiaan omalla mielipiteellä ei ole merkitystä lain kannalta.
Laki on sama sekä erottaessa että liityttäessä. Jos esimerkiksi isä ja äiti yhdessä liittävät lapsensa johonkin uskontokuntaan ja äiti katuu päätöstä myöhemmin, tarvitaan silti isän suostumus lapsen eroon.
12-17 -vuotiaan uskonnollisen aseman muutos edellyttää lapsen tai nuoren ja hänen molempien vanhempiensa yhteistä päätöstä.
Lakiteksti esittää asian hieman harhauttavasti: 12-14 -vuotiaan huoltajat voivat muuttaa uskonnollista asemaa vain nuoren omalla suostumuksella, 15-17 -vuotias tarvitsee vanhempiensa luvan. Käytännössä tulos on sama: kaikkien kolmen (tai kahden, jos kyseessä on yksinhuoltaja) on oltava samaa mieltä, jotta uskontokuntaan voi liittyä tai sellaisesta erota.
Tässäkin laki on sama liityttäessä ja erottaessa. Jos isä, äiti ja lapsi yhdessä päättävät lapsen eroavan uskontokunnasta, eivät esimerkiksi isä ja lapsi yhdessäkään ilman äitiä voi enää päättää lapsen tai nuoren liittymisestä takaisin.
18 vuotta täyttänyt on täysi-ikäinen ja saa päättää itse uskonnollisesta asemastaan.
Uskonnonvapauslaki mahdollistaa, että sosiaalilautakunnan vahvistamassa sopimuksessa tai oikeuden tuomiossa päätösvalta annetaan toiselle vanhemmista yksinään. Tämä tulee käytännössä vastaan huoltajuusriitojen ratkaisussa. Ylemmissä oikeusasteissa ei ole tehty yhtäkään tällaista päätöstä. Käräjäoikeudessa ratkaistuun asiaan viittaa ainakin oikeuskanslerin ratkaisu OKV/1335/1/2015.
Täysi-ikäinen voi erota uskontokunnasta myös sähköpostilla. Alaikäisten osalta tämä ei käy, vaan paperinen ilmoitus vaaditaan aina silloin, kun ilmoitukseen tulee useampi allekirjoitus. Yksinhuoltaja voi kuitenkin erottaa alle 12-vuotiaat lapsensa myös sähköpostitse.
Lain ao. kohta on uskonnonvapauslain (6.6.2003/453) 3 § momentit 2-4:
Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos tehtävien jaosta lapsen huoltajien kesken on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) nojalla sovittu sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tai päätetty tuomioistuimen päätöksellä toisin, noudatetaan kuitenkin sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä.
Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi kuitenkin huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä. Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan.
Evankelis-luterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkokuntaa koskevassa lainsäädännössä voidaan säätää ja rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestyksessä määrätä yhdyskunnan jäsenyyden edellytyksistä. - -
Vuoden 1923 uskonnonvapauslaki määräsi, että lapsi seuraa isäänsä tämän liittyessä uskontokuntaan tai erotessa siitä, elleivät vanhemmat kirjallisesti toisin sovi. Vuonna 1969 lakia muutettiin siten, että oletusarvoksi tuli äidin uskonnollisen aseman seuraaminen. Samalla määrättiin, että avioeron sattuessa lapsen asema tuli samaksi kuin sillä vanhemmista joka lasta kasvattaa.
Nykyinen laki astui voimaan syksyllä 2003. Uutta lakia noudatettiin siitä riippumatta, oliko lapsi syntynyt lain ollessa voimassa vai ennen sitä. Jos siis äiti liittyi uskontokuntaan vuonna 2002 ja erosi vuonna 2004, lapsi oli uskontokunnan jäsen, eikä ilman isän suostumusta voinut erota.
Varhaisemmasta historiasta ks. ns. eriuskolaislaki 13 §.
Teksti tarkistettu viimeksi 11.1.2024.
Anna palautetta