Uusin päivitys 6.3.2019: Valiokunta: uskonnolliset tehtävät lain piiriin
Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä on laatinut luonnoksen uudeksi työaikalaiksi. Nykyinen laki viittaa korotetun palkan osalta kirkkolakiin ja sisältää erityisen poikkeuksen hengellistä työtä tekeville. Luonnoksessa tämä säilyisi nykyisellään, mutta esitys ei ollut yksimielinen.
Uusi laki ei enää suoraan lakitekstissä mainitse hengellistä työtä, vaan työaikalakia ei sovellettaisi "työhön, jossa työntekijän itsenäisen aseman tai työtehtävien luonteen perusteella työaikaa ei mitata tai määritellä ennalta ja työntekijä voi itse päättää työajastaan". Taustateksti kuitenkin selittää näin:
- - poikkeuksen piiriin kuuluisivat myös työntekijät, jotka suorittavat uskonnollisia toimituksia tai tehtäviä kirkoissa ja muissa uskonnollisissa yhteisöissä ja joiden työaikaa ei määritellä eikä valvota ja työntekijä voi itse päättää työajastaan. Lakia ei siten jatkossakaan sovellettaisi uskonnollisia toimituksia suorittavaan seurakuntapapistoon eikä muihin työntekijöihin, jotka suorittavat hengellistä toimintaa. - - poikkeus koskisi kaikkia kirkkoja ja muita uskonnollisia yhteisöjä - -
Poikkeuksen kumoamista on aiemmin vaatinut papiston ammattijärjestö. Akava ry, jonka jäseniin kuuluu mm. Evankelis-luterilaisen kirkon pappeja, jätti tähän mietintöön eriävän mielipiteen:
- - perusteluissa rajataan lain ulkopuolelle kirkon hengellisen työn tekijät. Heidän kohdallaan tarkastelu tulee tehdä yksittäistapauksittain samojen kriteereiden perusteella kuin muutoinkin 2) kohdan poikkeusta sovellettaessa. - - Perusteluista tulee poistaa kirkon hengellisen työn kategorinen rajaus lain ulkopuolelle.
Muotoilu "uskonnollisia yhteisöjä" tarkoittaa, että poikkeus ei rajoitu uskonnonvapauslain nojalla rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin, vaan koskee muitakin uskonnollisia toimijoita. Tällainen on esimerkiksi Lähetyshiippakunta.
Joulun ja muiden yleisten vapaapäivien osalta laissa edelleen viitataan kirkkolakiin. Poikkeuksena ovat itsenäisyyspäivä ja vappu, joista säädetään erillisissä laeissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi helatorstain ja loppiaisen siirto edellyttäisi kirkkolain muutosta. Se taas onnistuu vain Evankelis-luterilaisen kirkon aloitteesta.
Sidosta kirkkolakiin ovat jo vuosia ehdottaneet purettavaksi vapaa-ajattelijat, esimerkiksi lausunnossaan työryhmälle.
Ks. myös lakiesitys kokonaisuudessaan.
Työaikalain uudistusta selvittävä ryhmä on saanut valmiiksi toisen luonnoksensa uudeksi laiksi. Lakiuudistuksen tarkoitus on mm. mukautua paremmin nykyaikaiseen asiantuntijatyöhön, joka usein on etätyötä vailla säännöllistä työaikaa.
Lakiluonnos pohjautuu Euroopan unionin direktiiviin, joka sallii poikkeukset uskonnollisia toimituksia uskonnollisissa yhteisöissä tekeville. Suomi aikoo käyttää tätä poikkeusmahdollisuutta. Toisen luonnoksen mukaan tämä poikkeus kirjoitettaisiin suoraan lakitekstiin voimassaolevan lain tapaan:
Tätä lakia ei - - sovelleta työntekijään, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä sen käyttöä valvota ja siten työntekijä voi itse päättää siitä ja kun kysymys on - - työntekijästä, joka suorittaa uskonnollisia toimituksia ja tehtäviä evankelisluterilaisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkkokunnassa tai muussa uskonnollisessa yhteisössä - -
Säädös vastaa käytännössä nykyistä oikeustilaa. Voimassaolevaan lakiin verrattuna perusteluteksti kuitenkin korostaa sitä, että kyseessä ovat itsenäistä hengellistä työtä tekevät: "- - tavanomainen seurakuntien järjestämä toiminta, jossa työntekijät eivät voi vapaasti päättää omista työajoistaan, olisi jatkossakin työaikalain piirissä."
Edelleen luonnoksessa on "uskonnollinen yhteisö" eikä "uskonnollinen yhdyskunta". Näin poikkeus kattaa esimerkiksi kaikki helluntaiseurakunnat, nekin jotka muodollisesti ovat yhdistyksiä eivätkä virallisest Helluntaikirkon seurakuntia. Toisaalta kaikki uskontokunnalle tehtävä työ ei kuulu poikkeuksen alaan: kirkon siivoojaan sovelletaan tavallisia työaikoja.
Sunnuntaiden, joulun, vapun yms. asema säilytetään käytännössä ennallaan.
Lakiluonnos yhtenäistää näiden sääntelyn uuden nimikkeen "kansallinen juhlapäivä" alle. Linkki Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolakiin kuitenkin säilyy, eli edelleen esimerkiksi helatorstain asemasta ei voida säätää ilman kirkon aloitetta.
Itse lakitekstiin tulee vain "Sunnuntaina tai kansallisena juhlapäivänä saa teettää työtä (sunnuntaityö) vain, jos - -". Perusteluissa tämä avataan tarkemmin:
- - Kansallisella juhlapäivällä tarkoitettaisiin kirkkolain (1054/1993) 4 luvun 3 §:ssä tarkoitettuja kirkollisia juhlapyhiä. Niiden lisäksi kansallisia juhlapyhiä olisivat itsenäisyyspäivä ja vappu, joista säädetään itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetussa laissa (388/1937) ja vapunpäivän järjestämisestä työntekijäin vapaapäiväksi eräissä tapauksissa annetussa laissa (272/1944).
Kirkkolain ja työaikalain välisen yhteyden katkaisemista on edelleen ajanut Vapaa-ajattelijain liitto. Viimeksi se lausui asiasta heinäkuussa 2017: "Jatkossa yleisiä vapaapäiviä tulisi tarkastella sen mukaan, mitä niistä todellisuudessa vietetään. Esimerkiksi joulun haluavat epäilemättä rauhoittaa jatkossakin pääosa sekä työnantajista että työntekijöistä. Helatorstain sen sijaan moni mielellään vaihtaisi seuraavaan perjantaihin."
Hallituksen esitys työaikalaiksi on annettu. Esitys noudattaa tarkasti työryhmän toista luonnosta.
Yhteys kirkkolakiin siis säilyy -- käytännössä erityisesti helatorstain ja loppiaisen asemasta päättää jatkossakin Evankelis-luterilainen kirkko. Kuitenkin uusi kattokäsite "kansallinen juhlapäivä" viittaa siihen, että mahdollisesti myöhemmin yhteys katkaistaan.
Uskonnollisia töitä koskeva poikkeus säilyy siten muokattuna, kuin työryhmä sitä 2. luonnoksessaan esitti.
Työaikalakiin jää myös vaatimus tauosta työpäivän aikana, käytännössä ruokatunnista. Säädöksestä ei voi joustaa esimerkiksi siksi, että työntekijä on ramadan-paastolla oleva muslimi.
Pappien ja kanttorien ammattijärjestö Kirkon akateemiset (AKI) moittii hallituksen esitystä uudeksi työaikalaiksi.
Hallituksen esityksen mukaan nykyisen työaikalain poikkeus "uskonnollisia toimituksia suorittavat" muuttuisi muotoon "uskonnollisia tehtäviä suorittavat". AKI huomauttaa tämän olevan laajempi muotoilu kuin EU:n työaikadirektiivin sallimaa poikkeusta. AKIn mukaan muutos tarkoittaisi esimerkiksi sairaala- ja oppilaitospappien jäämistä pois työaikalain piiristä.
Katso myös AKIn lausunto kokonaisuudessaan.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta muutti hallituksen esitystä niin, että esitetty poikkeus "uskonnollisia toimituksia ja tehtäviä" tekevistä työntekijöistä koskee vain uskonnollisia toimituksia. Muutos perustuu Kirkon akateemiset ry:n kannanottoon. Sen tiedotteen mukaan uskonnollisena tehtävänä voidaan pitää esimerkiksi yksityistä sielunhoitoa, uskonnollista kasvatusta tai diakoniaa. Muutoksen jälkeen työaikalain ulkopuolelle jäävät tämän kohdan perusteella vain jumalanpalvelukset ja vastaavat julkiset toimitukset.
Toisaalta valiokunta rajaa soveltamisalan ulkopuolelle työn, jota "siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä". Käytännössä tämä pitkälti kattaa tilanteet, jossa esimerkiksi pappi antaa sielunhoitoa seurakuntalaiselleen muualla kuin omalla työpaikallaan.
Valiokunta ei puuttunut termimuutokseen, jolla uusi "kansallinen juhlapäivä" -termi jatkossa kattaa sekä kirkkolain säätämät loppiaisen, pääsiäisen jne. että vapun ja itsenäisyyspäivän.
Eduskunta hyväksyi lain lopullisesti 11.3.2019, eikä käsittelyssä enää sivuttu uskonnon asemaa eikä vapaapäivien nimitystä. Tasavallan presidentti vahvisti lain 5.7.2019 ja se tulee voimaan 1.1.2020.