Uskonnonvapaudesta ollaan siirrytty kohti laajempaa vakaumuksenvapautta. Ainakin vakaumuksellinen ateismi rinnastuu jossain mielessä uskontoihin, lisäksi eettisenä vakaumuksena voidaan pitää muuta pysyvää ja periaatteellista mielipidettä.
Uskonnonvapauteen liittyen käytetään monenlaisia käsitteitä. Suomeksi ainakin uskonnonvapaus, vakaumuksenvapaus, omantunnonvapaus, ajatuksenvapaus, katsomusvapaus ja kulttivapaus; englanniksi mm. freedom of religion, freedom of faith ja freedom of cult. Tämä kirjoitus pohtii mitä vakaumuksenvapaus on muuta kuin uskonnonvapautta, ja lopussa on hiukan pohdintaa termeistä.
Ajatus uskonnonvapautta laajemmasta vakaumuksenvapaudesta ei ole uusi. Jo YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa oleva termi on "ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus", englanniksi "freedom of thought, conscience and religion", eikä pelkkä uskonnonvapaus.
Suomessa asia tuli esille mm. kun perusoikeussäännöksiä uusittiin
1990-luvun alkupuolella. Hallituksen esitys vuodelta 1993 toteaa
Perinteisten vapausoikeuksien osalta hallitusmuotoon sisältyy aukkoja.
Esimerkkeinä voidaan mainita - - uskonnonvapautta laajempaa
omantunnonvapautta koskevan säännöksen puuttuminen.
Myös ehdotus Euroopan Unionin perustuslaiksi käytti samaa termiä "ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus". Siinä mainittiin erikseen muutkin kun uskonnolliset järjestöt – tosin kylläkin pykälässä, joka olennaisesti sallii valtionkirkkojärjestelmän jatkamisen:
1. Unioni kunnioittaa kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen.
2. Unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Euroopan unionista tehty sopimus, 1. osa, II osasto, 17. artikla
"Vakaumuksellinen ateisti" on terminä mielekäs uskonnollisen vakaumuksen rinnakkaiskäsite. Joidenkin käsitteistössä "humanismi" on vakaumus, mutta ateismi vain uskonnollisten vakaumusten puuttumista. Käytettiinpä kumpaa termiä vain, voidaan kysyä mitä tämän vakaumuksen vapauteen kuuluu.
Ateismiin ei kuulu mitään rituaalia, pyhäpäivää, kulttirakennusta tai muuta vastaavaa. Ei ole mitään erityistä suojeltavaa, eikä esimerkiksi mikään laki joudu joustamaan koska nimenomaan ateistien vakaumuksenvapaus sitä vaatii.
Negatiivinen uskonnonvapaus ja ateisminvapaus ovat eri asioita. Vapaus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen eli negatiivinen uskonnonvapaus koskee myös kaikkien uskontojen tunnustajia: Koraania ei ole pakko lukea juutalaisen eikä ateistin, synagogaan ei ole pakko mennä kristityn eikä ateistin.
Myöskään uskontokritiikin vapaus ei ole ateistien yksinoikeus. Vakaumuksenvapauteen kuuluu vapaus sanoa Raamattua ristiriitaiseksi, mutta tämä vapaus koskee yhtäläisesti ateistia ja hindua.
Vakaumusten tasa-arvon suhteen ateismi rinnastuu helposti uskontoihin. Jos kunnan kotisivulla on linkit kunnassa toimivien uskontokuntien sivuihin, tulee myös esimerkiksi Humanistiyhdistyksen sivulle linkittää samoilla ehdoilla; kun valtion hallitsema Yleisradio lähettää kristillisiä hartausohjelmia, tulisi joskus myös ateismin ja bahá'í-uskonnon oppien mukaisia ohjelmia lähettää.
Mainittakoon tässä eräänlaisena erikoisuutena Bulgarian perustuslaki, joka takaa erikseen myös ateistisen katsomuksen vapauden:
Omantunnon vapaus, ajatuksen vapaus ja vapaus valita uskonto ja uskonnollinen tai ateistinen katsomus ovat rikkomattomia. Julkisen vallan tulee avustaa ylläpitämään suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta eri ryhmiin kuuluvien uskovien sekä uskovien ja ei-uskovien välillä.
Bulgarian perustuslaki, 37 § (engl.)
Kyseessä on eräänlainen negatiivisen uskonnonvapauden erikoistapaus: kirjoitetaan auki se periaate, että vakaumuksenvapaus ei ole vain vapautta tunnustaa jotain uskontoa, vaan myös vapautta olla ateisti. Bulgarian lisäksi vastaava maininta on vain Tadžikistanin perustuslaissa.
Mitä tarkoittaa vakaumus silloin kun ei tarkoiteta uskonnollista vakaumusta eikä ateistista (agnostista, ei-teististä, humanistista jne.) vakaumusta? Otetaan malliksi lainaus aiemmin voimassa olleesta asetuksesta, jossa selvitetään hakeutumista aseettomaan tai siviilipalvelukseen:
Hakemukseen tulee sisältyä vakuutus hakijan uskonnolliseen tai eettiseen vakaumukseen perustuvista vakavista omantunnonsyistä, jotka estävät hakijaa suorittamasta asevelvollisuuttaan aseellisessa palveluksessa.
Asetus asevelvollisuuslain soveltamisesta 26.1.1951/63, 43 §
Siviili- tai aseettoman palveluksen valinta varusmiespalveluksen sijaan on hyvä esimerkki uskonnon ja muun vakaumuksen suhteesta. On uskontoja joiden oppiin varusmiespalvelus ei mitenkään sovi, esimerkiksi kveekarit ja Jehovan todistajat. Monet muut kieltäytyvät aseellisesta palveluksesta ilman uskonnollista syytä. Osa heistä on vakaumuksellisia ateisteja, osa ei halua kertoa mitään vakaumuksellista kantaa.
Voidaan sanoa, että nämä ihmiset ovat vakaumuksellisia pasifistejä. Olisi epäoikeudenmukaista vaatia heitä osallistumaan aseelliseen palvelukseen ja vapauttaa toisia uskonnollisista syistä: Jos A sanoo "tappamisen opettelu on aina väärin" ja B taas "tappamisen opettelu on aina väärin, koska uskontoni pyhä kirja sanoo niin", miksi A:n mielipidettä tulisi kunnioittaa vähemmän?
Toiseksi esimerkiksi kelpaa kasvissyönti. Jos joku on sitä mieltä, että lihansyönti on eettisesti väärin, pitäisikö tätä pitää yhtään vähemmän tai yhtään enemmän arvokkaana mielipiteenä jos sen perustelee esimerkiksi krishna-liikkeen opeilla?
Toisaalta kun uskonnon määrittely ei ole helppoa, on vakaumuksen määrittely vielä vaikeampaa. Ilmeisesti vakaumus on jotain vakavaa, melko pysyvää ja perustavanlaatuista. Täysin pysyvää se ei voi olla, muutenhan vakaumusta ei voisi koskaan vaihtaa.
Sanaa kulttivapaus ei Suomessa juuri käytetä kultti-sanan huonon maineen takia. Sinänsä termi olisi luonteva kuvaamaan yhtä positiivisen uskonnonvapauden osaa, vapautta oman uskonnollisen ryhmän keskuudessa järjestää erilaisia jumalanpalveluksia tai vastaavia tapahtumia.
Uskonnon rinnakkaistermeistä vakaumus on ehdottomasti yleisin. Myös tämä sivusto käyttää nimenomaan vakaumuksenvapaus-termiä. Vakaumuksenvapauden rinnalla käytetään sanoja katsomusvapaus, omantunnon vapaus ja ajatuksenvapaus.
Katsomusvapaus-sanaa käytetään vain elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmissa ja ei-uskonnollisten yhteisöjen (Ateistiyhdistys, Humanistiliitto, Vapaa-ajattelijain liitto) teksteissä. Laista löytyy 'katsomus' rinnastuvana vain hautaustoimilaista ("hautaamisessa - - tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.") sekä perusopetus- ja lukiolaeista joissa uskonnot ja elämänkatsomustieto niputetaan käsitteen 'katsomusaineet' alle. (Lisäksi laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 7 § mainitsee "poliittisen katsomuksen".)
Käsitteenä 'katsomus' kuitenkin niputtaa ehkä parhaiten yhteen uskonnot ja erilaiset ei-uskonnolliset maailmankuvat tai -katsomukset (kuten 'tieteellinen maailmankatsomus'). Tässä mielessä katsomusten tasa-arvo olisi paras termi käytettäväksi silloin kun ateismi ja uskonnot halutaan rinnastaa.
Ajatuksenvapaus ei käsitteenä oikein kerro mistä on kyse. Sen lähin merkitys on, että pelkästään mielipiteidensä vuoksi ketään ei saa rangaista. Uskonnollinen tai muu vakaumus on vain osajoukko erilaisista mielipiteistä.
Suomen perustuslaissa käytettävä termi on "uskonnon ja omantunnon vapaus". Omantunnon vapaus tuntuu käsitteenä toimivan parhaiten, kun kyse on negatiivisesta uskonnonvapaudesta. Esimerkiksi 1800-luvulla kirjoitettiin ettei kenenkään "pitäisi joutua vannomaan valaa omantuntonsa vastaisesti", tänä päivänä taas voidaan sanoa että lääkäriä ei tulisi pakottaa tekemään aborttia omantuntonsa vastaisesti.
Teksti tarkistettu viimeksi 18.1.2024.
Anna palautetta