Nimi (ihmisen)

Etunimien valinnalle ja uusien sukunimien keksimiselle on muutamia rajoituksia, niiden pitää mm. vastata "vakiintunutta etunimikäytäntöä" ja "kotimaista sukunimikäytäntöä". Osasta rajoituksia voidaan myöntää poikkeuksia uskonnollisista syistä:

Etunimi, joka ei täytä - - säädettyjä edellytyksiä, voidaan kuitenkin hyväksyä:

- -

3) uskonnollisen tavan vuoksi;

- -

Uudissukunimi voidaan hyväksyä erityisestä syystä, vaikka - - edellytykset eivät täyty, jos:

- - se on perusteltua uskonnollisen tavan vuoksi;

Etu- ja sukunimilaki , 3 ja 20 §

Laki tuli voimaan vuonna 2019, ks. uutiset aiheesta. Täysin vastaavansisältöinen pykälä oli aiemmin etunimilaissa, mutta ei sukunimilaissa.

Aiemmasta etunimilaista on kaksi ennakkopäätöstä. Vuonna 2000 "Koivu" ei kelvannut etunimeksi, mutta ratkaisuun liittyvä eriävä mielipide puolsi nimen hyväksymistä vakaumukseen vedoten:

- - Vaikkei huoltajien nimen valinnan perusteluja olekaan voitu pitää uskonnollisina, on luontoon liittyvän nimen katsottava vastanneen heidän arvomaailmaansa. Mainituissa oloissa lapsen huoltajien oli katsottava esittäneen nimilain 32b §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoittaman pätevän syyn hyväksyä lapselle etunimeksi nimen Koivu - -

Hämeenlinnan HaO 01466/00/5210

Toisaalta Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelemässä jutussa KHO:2015:172 vanhemmat perustelivat nimeä Merikarhu "Se, että valittajilla ei ole uskonnollista tai vieraaseen valtioon liittyvää syytä, ei voi tehdä vähemmän merkitykselliseksi sitä, miten kiinteästi nimi liittyy valittajien perheen arvomaailmaan, mereen voimaa antavana elementtinä - -". Valitus kuitenkin hylättiin.

Etunimen antamiseen liittyen ks. myös artikkeli Kummin tehtävistä eli "erosin kirkosta, olenko vielä kummi?".

Seuraava hakusana: Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimus


Teksti tarkistettu viimeksi 2.3.2020.
Anna palautetta