Perustuslaki

Perustuslaki on laki laeista: se kertoo miten lainsäätäjät valitaan ja miten lakeja säädetään.

Yleensä perustuslait sisältävät joukon kansalaisten perusvapauksia ja -oikeuksia, näin myös Suomessa. Uskonnonvapaus on yksi näistä perusoikeuksista. Perustuslain merkitys on siinä, että edes enemmistön tahdosta ei saa säätää lakeja, jotka rikkoisivat uskonnonvapautta tai muuta perusoikeutta.

Suomen perustuslaissa uskononvapaus ilmaistaan näin:

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, 11 §

Suomen nykyinen perustuslaki astui voimaan vuonna 2000, mutta em. pykälä löytyi jo 1995 alkaen hallitusmuodosta, joka oli yksi perustuslakia edeltäneistä laeista.

Evankelis-luterilaisen kirkon valtionkirkkoasema on säädetty perustuslain tasolla, toisin kuin Ortodoksisen kirkon. Perustuslaki säätää myös esimerkiksi oikeudesta saada vapautus asepalveluksesta vakaumuksen perusteella. Katso tarkemmin perustuslain uskonnonvapautta sivuavat pykälät.

Perustuslakien esimuotona voidaan pitää Englannin kuninkaan vuonna 1215 antamaa Magna charta -julistusta. Se rajoitti kuninkaan valtaa, määräsi että aatelin myötävaikutus on tarpeen monissa lainsäädännössä. Eräiden ulkomaiden nykytilanteesta katso kooste G7-maiden perustuslaeista.

Seuraava hakusana: Positiivinen uskonnonvapaus


Teksti tarkistettu viimeksi 24.2.2018.
Anna palautetta