Suomen rikoslaki sisältää kaksi säädöstä, jotka turvaavat yksilön vapautta harjoittaa uskontoaan. Voi puhua erityisestä suojasta, sillä esimerkiksi sananvapautta ei suojata vastaavilla erityislaeilla.
Uskonnonharjoituksen estäminen on varsin suuri rikos: enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, saman verran kuin esimerkiksi pahoinpitelyllä tai törkeällä kunnianloukkauksella. Myös pelkkä hartaustilaisuuden tai vastaavan häiritseminen on sekin oman säännöksensä nojalla rangaistavaa.
Joka - - meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Rikoslaki 17. luku, 10 §, 2. momentti
Joka käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamalla oikeudettomasti estää uskonnonvapauslaissa tarkoitetun kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan pitämästä jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tai muuta uskonnonharjoitusta, on tuomittava uskonnonharjoituksen estämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Rikoslain 17. luku, 11 §
(Nimikkeen 'uskonrauhan rikkominen' 1. momentti on ns. jumalanpilkkapykälä, eikä liity uskonnonvapauden suojaan.)
Säännösten erityisluonne näkyy vertailusta vaikkapa sananvapauteen. Sananvapauden rikkominen on tekotavasta riippuen esimerkiksi laiton uhkaus, oikeudellisesti ei kirjapainon sulkeminen väkivalloin eroa pizzerian sulkemisesta väkivallalla.
Mikäli uskonnonharjoituksen häiritsemistä ei olisi erikseen määrätty rangaistavaksi, sovellettaisiin järjestyslakia ja rangaistuksena olisi sakkoja:
Yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla on kielletty:
1) metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla - -
Järjestyslaki, 3 §
Negatiivista uskonnonvapautta ei suojella vastaavilla erityisillä säännöillä. Käytännössä pakottaminen uskonnonharjoitukseen olisi tietenkin rangaistavaa, nimikkeenä voisi olla vaikkapa pakottaminen (rikoslain 25. luku, 8 §) tai vapaudenriisto (RL 25. luku, 1 §).
Uskonnollisella toiminnalla laajemmin ei ole erityistä, muista elämänalueista poikkeavaa suojaa. Esimerkiksi Tyrvään vanhan kirkon tuhopoltto rangaistiin tuhotyönä eikä törkeänä tuhotyönä, ks. tarkemmin hakusana kirkonpolttaminen. Erityissuoja koskee yhteisön virallista uskonnonharjoitusta, ei muuta toimintaa:
- - Yksityisiä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten esimerkiksi kodeissa ilman jonkin uskonnollisen yhteisön myötävaikutusta järjestettyjä rukoushetkiä tai hengellisiä musiikkitilaisuuksia säännös ei koske, vaan niitä suojaavat lähinnä kotirauhaa koskevat säännökset. Eivät edes kaikki kirkkojen järjestämät uskonnolliset tilaisuudet ole säännöksessä tarkoitettuja jumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia tai uskonnonharjoituksia. Sellaisia eivät ole esimerkiksi kirkkojen tai niiden seurakuntien hallintoelinten kokoukset taikka niiden järjestämät suljetulle piirille tarkoitetut keskustelutilaisuudet tai kerhojen toimintaan liittyvät tilaisuudet.
Estämisen osalta suoja kattaa vain valtionkirkkojen ja rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toiminnan.
Sen sijaan pelkkä jumalanpalveluksen tai vastaavan häiritseminen mahdollisesti tuomitaan uskonrauhan rikkomisena vaikka kohteena olisi esimerkiksi Lähetyshiippakunta tai yhdistyksenä toimiva helluntaiseurakunta. Tämä johtuu siitä, että ao. lainkohta ei aseta ehdoksi virallisen uskontokunnan asemaa. Ennakkopäätöksiä asiasta ei kuitenkaan ole. Aihetta sivuaa hovioikeuden päätös, jonka mukaan moskeijan töhriminen ei ollut uskonrauhan rikkomista, koska sitä ylläpitävä muslimiyhteisö ei vielä ollut virallisesti hyväksytty uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin. Tässä oli kuitenkin kyse 1. tekotavasta eli jumalanpilkasta.
Teksti tarkistettu viimeksi 20.1.2024.
Anna palautetta