Uskonnonvapauden kolmas osa on vakaumusten tasa-arvo julkisen vallan edessä. Julkista valtaa ovat valtio ja kunnat, sekä näiden osina toimivat elimet kuten vaikkapa Kansaneläkelaitos tai kunnallinen sähkölaitos. Myös julkisoikeudelliset yhteisöt, kuten esimerkiksi ylioppilaskunnat, ovat julkista valtaa.
Vaatimus julkisen vallan tasapuolisuudesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta kattaa tietenkin kaikki valtion ja kuntien virastot ja laitokset. Esimerkiksi kelpaa vaikka Digi- ja väestötietovirasto: se käsittelee ilmoitukset uskontokunnasta eroamisesta, mutta sen ei silti pidä mainostaa eroamista hyvänä tai pahana asiana.
Valtion laitoksia ovat Puolustusvoimien yksiköt, Suomen pankki, Kansaneläkelaitos, vankilat, yliopistot jne. Kunnallisia laitoksia ovat mm. koulut, kirjastot ja kunnalliset päiväkodit, sekä kirjanpidollisesti erilliset kunnan liikelaitokset. Erikseen on vielä mainittava Ahvenanmaan maakunta, joka ei kuulu edellämainittuihin ryhmiin.
Esimerkiksi voidaan ottaa TKL-eroakirkosta -tapaus syksyltä 2004. Siinä Tampereen Vapaa-ajattelijat ry halusi ostaa Tampereen kaupungin liikennelaitoksen busseista mainostilaa eroakirkosta.fi -palveluaan varten, ja TKL:n toimitusjohtaja kielsi mainoksen. Valituskierros päätyi lopulta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka puolsi kaupungin päätöstä. Kyse oli selvästi epätasa-arvoisesta kohtelusta. Kunnallisen liikelaitoksen pitää myydä mainostilaa uskonnollisille ja uskonnottomille katsomuksille samoin ehdoin.
Julkista valtaa ovat myös julkisoikeudelliset yhdistykset. Ne ovat yhteisöjä, jotka muistuttavat yhdistyksiä, mutta joiden tehtävistä on säädetty laissa. Niiden jäseneksi pääsee aina lain mukaan jostain olosuhteesta riippuen, tavanomaisissa yhdistyksissä voi yhdistys evätä pääsyn jäseneksi.
Julkisoikeudellisia yhdistyksiä ovat mm.
Käytännössä merkityksellisiä näissä ovat lähinnä mm. asiakirjojen julkisuuteen liittyvät seikat. Periaatteelliselta kannalta voi todeta, että paliskunnalla ei ole oikeutta esimerkiksi vaatia jäseniään jumalanpalveluksiin, normaali yhdistys voi sääntöjensä salliessa näin tehdä.
Valtion laitosten vakaumuksenvapauden vastaiset toiminnot, esimerkiksi julkisin varoin palkatut sotilaspapit, ovat yleisesti tiedossa. Kuntien toiminta on sen sijaan jäänyt vähemmälle huomiolle. Ongelmia on syntynyt kunnan järjestäessä esimerkiksi nuorisotoimintaa valtionkirkon seurakunnan kanssa, ja mm. aiemmin jotkut kuntien WWW-sivut näyttivät esittelevän seurakunnan sivut kuin kunnan toiminnan osana.
On selvää, että kuntienkin tulee toimia puolueettomasti erilaisiin katsomuksiin nähden. Seurakunnan sivulle on tietenkin lupa linkittää, mutta silloin on linkitettävä myös vaikkapa paikallisen vapaa-ajattelijayhdistyksen sivu.
Suomessa julkista valtaa edustavat valtio ja kunnat. Kaksi valtionkirkkoa rinnastetaan julkisen vallan toimijoiksi monelta osin. Käytännössä merkittävin on verotusoikeus, mutta asema näkyy sadoissa muissakin säädöksissä. Valtionkirkkojen asema on tietenkin vastoin vakaumusten tasa-arvoa, eikä siihen puututa tässä enempää.
Muutkin uskontokunnat ovat tietyissä tapauksissa julkisen vallan osa. Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu valvoa, että "viranomaiset, virkamiehet ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia". Julkisiin tehtäviin kuuluvat ainakin väestökirjanpitoa sivuavat asiat.
Vihkiminen on valtion kannalta väestökirjanpidollinen tehtävä. Samoin, koska uskontokuntien jäsenyys on osa väestötietoja, on myös uskontokunnista eroaminen tai liittyminen. Tästä seuraa, että uskontokuntien tehtäviä hoitavat rinnastuvat näissä toimissa valtion virkamiehiin.
Teksti tarkistettu viimeksi 17.1.2024.
Anna palautetta