Puolustusvoimat

Sotilaspappien palkan maksaa valtio

Puolustusvoimissa palvelee noin 30 sotilaspastoria, joista yksi kenttäpiispan nimikkeellä. Lisäksi on joukko osa-aikaisia sotilaspappeja ja pieni osa palvelustaan suorittavista koulutetaan varusmiespapeiksi ja -diakoneiksi. Kenttäpiispa on aina Evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, muut hengellisen työn tekijät voivat olla myös ortodoksisen kirkon jäseniä. Muiden kuin valtionkirkkojen jäseniä ei vastaavissa tehtävissä ole.

[Sotilaspapin arvomerkki]
Sotilaspappi voi olla myös Ortodoksisen kirkon jäsen. Kauluslaatassa kirkkokunta näkyy ristin muodosta.

Sotilaspapisto on kiinteä osa puolustusvoimia myös arvojensa osalta. Sotilaspastori rinnastetaan kapteeniin, kenttärovasti everstiluutnanttiin ja kenttäpiispa prikaatinkenraaliin.

Palkan kenttäpiispalle ja sotilaspapeille maksaa valtio. Uskonnollisen toiminnan kustantaminen valtion varoin on tietenkin vastoin vakaumusten tasa-arvoa.

Uskonnonharjoitus varusmiespalveluksessa

Sotilaspappien kaikille varusmiehille pitämillä oppitunneilla ei käsitellä tunnustuksellisia asioita eivätkä ne sisällä julistuksellisia elementtejä. Oppitunnit ovat pakollisia; pelkästään se, että oppitunnin pitäjä on pappi, ei oikeuta poissaoloon. Asia on säädetty yleisen palvelusohjesäännön kohdassa 446, joka pohjautuu oikeusasiamiehen ratkaisuun.

Palvelusaikana voidaan järjestää jumalanpalveluksia esimerkiksi jouluna ja muina suurina kirkollisina juhlapyhinä tai joukko-osaston toimintaan liittyen esimerkiksi purjehduskauden avajaisten yhteydessä. Nämä tilaisuudet ovat evankelis-luterilaisia tai ortodoksisia.

Näiden jumalanpalvelusten ja hartauksien rinnalle on järjestettävä vaihtoehtoinen, ohjattu henkisen toimintakyvyn kehittämiseen tarkoitettu tilaisuus. Varusmies voi vapaasti valita kumpaan tilaisuuteen osallistuu, mutta jompikumpi on pakko valita.

Varuskunnissa järjestetään myös iltahartauksia. Ne eivät ole palvelusaikaa, vaan rinnastuvat Sotilaskotien järjestämiin elokuvanäytöksiin yms. vapaa-ajan ohjelmaan.

Sotilasparaatiin kuuluvasta kenttähartaudesta on erillinen ohje:

Kenttähartauteen osallistumattomat siirtyvät johdetusti katselmusosastosta pois ohimarssin valmistautumispaikalle komennolla ”VALMISTAUTUKAA KENTTÄHARTAUTEEN”.

Yleinen palvelusohjesääntö 2017, kohta 417

Ohjeet pohjautuvat osittain eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuihin. Aiemmin jumalanpalvelus oli pakollinen Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville varusmiehille, mutta tätä ei pidetty hyväksyttävänä (ks. uutinen aiheesta).

Kenttähartauteen osallistumattomat on sijoitettava riittävän kauas hartauspaikasta. Asiaa linjasi oikeusasiamiehen ratkaisu 1861/2003.

Vähemmistöuskontojen huomioiminen

Vuoden 2017 yleinen palvelusohjesääntö sisältää lyhyen liitteen "uskonnonharjoittamisen erityiskysymyksiä". Se mainitsee erikseen juutalaisuuden ja islamin, mutta periaatteet soveltuvat muihinkin uskontokuntiin.

Juutalaisten hanukan, muslimien Id al-Fitr -päivän ja vastaavien juhlapäivien osalta "tulee pyrkiä myöntämään kyseisiin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluville varusmiehille juhlalomaa, mikäli koulutukselliset tavoitteet eivät sitä estä." Vastaavasti esimerkiksi kristittyjen loppiainen on vapaa, mutta ei osuessaan ensimmäiselle palvelusviikolle.

Uskonnolliset ruokavaliot "pyritään huomioimaan samoin kuin eettisistä syistä noudatettavat ruokavaliot." Ramadin aikana muslimeille on järjestettävä mahdollisuus ruokailla auringonlaskun ja -nousun välisenä aikana. Muslimeille järjestetään mahdollisuus rukoushetkiin palvelustauoilla.

Sekalaista

Varusmiespalvelukselle on vaihtoehtona siviilipalvelus, johon hakeutuvilta ei enää eritellä uskonnollisia ja eettisiä vakaumuksia. Kokonaan asevelvollisuudesta on uskonnon perusteella vapautettu Jehovan todistajat, mutta vapautus luultavasti kumotaan.

Varusmiespalveluksen alokaskauden päättyessä joko vannotaan uskonnollinen vala tai annetaan vakuutus. Katso tarkemmin hakusanasta sotilasvala ja -vakuutus.

Sotilasarvoltaan ylemmän ei ole sopivaa käännyttää alaisiaan omaan uskontoonsa. Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin totesi ratkaisussaan (EIT ratkaisu 24.02.1998) että tämän kieltäminen ei ole uskonnonvapauden rajoittamista.

Seuraava hakusana: Päivähoito


Teksti tarkistettu viimeksi 19.5.2018.
Anna palautetta