Päivänavaus on koulun yleisin tapahtuma, joka voi olla uskonnollinen. Yleensä tällaisen päivänavauksen pitää jommankumman valtionkirkon työntekijä, mutta säädökset eivät estä muidenkaan uskontokuntien oppien mukaisia avauksia.
Kuten muistakin uskonnollisista tilaisuuksista, päivänavauksista saa vapautuksen katsomuksensa vuoksi. Uskontokunnan jäsenyyskään ei estä vapautuksen saamista; tämä on mainittu opetushallituksen ohjeissa, jotka pohjautuvat mm. oikeusasiamiehen ratkaisuun.
Käytännössä uskonnollisten päivänavausten osuus kaikista vaihtelee kouluittain: jossain se on säännölisesti kerran viikossa, suuressa osassa kouluja niitä ei ole enää lainkaan. Yksikäsitteistä rajaa määrällä ei ole, aiheesta on yksittäinen aluehallintoviraston päätös jonka mukaan kerta viikossa on liikaa: "Koulua sitoo vaatimus oppilaiden yhdenvertaisesta kohtelusta, mikä ei AVIn näkemyksen mukaan toteudu, jos yksittäiset oppilaat jäävät viikoittain pois yhteisestä tilaisuudesta."
Päivänavauksista perusopetusasetus toteaa vain "Päivän työ aloitetaan lyhyellä päivänavauksella.", lukioasetus ei enää mainitse siitä mitään. Laki ei siis velvoita järjestämään lainkaan uskonnollisia päivänavauksia, vaan kaikki päivänavaukset voivat olla katsomuksellisesti neutraaleja; vuonna 2018 tämä myös vahvistettiin ohjeessa.
Vuonna 1984 annetun peruskouluasetuksen mukaa päivänavausten tuli "myönteisellä tavalla liittyä koulussa annettavaan uskonnolliseen ja eettiseen kasvatukseen", mutta toisaalta todettiin erikseen "Oppilas, joka on vapautettu - - uskonnon opetuksesta, on vapautettu myös osallistumasta päivänavaukseen." Erillinen vapautuspykälä poistettiin kun asetus kumottiin 1999, sillä välissä perustuslakiin oltiin lisätty kaikkea toimintaa kattava negatiivisen uskonnonvapauden periaate.
Laajempi artikkeli ks. Koulun jumalanpalvelukset ja muu uskonnonharjoitus.
Seuraava hakusana: Rakennuskaari
Teksti tarkistettu viimeksi 10.1.2024.
Anna palautetta