Päivänavaus on koulun yleisin tapahtuma, joka voi olla uskonnollinen. Yleensä tällaisen kirkollisen päivänavauksen pitää jommankumman valtionkirkon työntekijä, mutta säädökset eivät estä muidenkaan uskontokuntien oppien mukaisia avauksia.
Kuten muutkin koulun uskonnolliset tapahtumat, päivänavauksetkin ovat vapaaehtoisia. Uskontokunnan jäsenyyskään ei pakota osallistumaan uskonnolliseen päivänavaukseen, ja niille on oltava neutraali vaihtoehto; tämä on mainittu opetushallituksen ohjeissa, jotka pohjautuvat mm. oikeusasiamiehen ratkaisuun.
Käytännössä uskonnollisten päivänavausten osuus kaikista vaihtelee kouluittain: jossain se on säännölisesti kerran viikossa, monissa kouluissa niitä ei ole enää lainkaan. Yksikäsitteistä rajaa määrällä ei ole, aiheesta on yksittäinen aluehallintoviraston päätös jonka mukaan kerta viikossa on liikaa: "Koulua sitoo vaatimus oppilaiden yhdenvertaisesta kohtelusta, mikä ei AVIn näkemyksen mukaan toteudu, jos yksittäiset oppilaat jäävät viikoittain pois yhteisestä tilaisuudesta."
Päivänavauksista perusopetusasetus toteaa vain "Päivän työ aloitetaan lyhyellä päivänavauksella.", lukioasetus ei enää mainitse siitä mitään. Laki ei siis velvoita järjestämään uskonnollisia päivänavauksia, vaan kaikki päivänavaukset voivat olla katsomuksellisesti neutraaleja; vuonna 2018 tämä myös vahvistettiin opetushallituksen ohjeessa.
Vuonna 1984 annetun peruskouluasetuksen mukaa päivänavausten tuli "myönteisellä tavalla liittyä koulussa annettavaan uskonnolliseen ja eettiseen kasvatukseen", mutta toisaalta todettiin erikseen "Oppilas, joka on vapautettu - - uskonnon opetuksesta, on vapautettu myös osallistumasta päivänavaukseen." Erillinen vapautuspykälä poistettiin kun asetus kumottiin 1999, sillä välissä perustuslakiin oli lisätty kaikkea toimintaa kattava negatiivisen uskonnonvapauden periaate.
Laajempi artikkeli ks. Koulun jumalanpalvelukset ja muu uskonnonharjoitus.
Seuraava hakusana: Rakennuskaari
Teksti tarkistettu viimeksi 10.1.2024.
Anna palautetta