Valtionkirkko

Valtionkirkosta voidaan puhua, kun jokin tai jotkin uskontokunnat nostetaan lainsäädännössä ohi muiden uskonnollisten järjestöjen ja ne rinnastetaan valtioon, kuntiin tai muihin julkisen vallan toimijoihin.

Suomessa valtionkirkkoja on kaksi: evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta. Näiden asema näkyy esimerkiksi siten, että valtionkirkkojen säännöt ovat lakeja, jotka eduskunta vahvistaa.

Valtionkirkoilla on erityisiä oikeuksia, joista tärkein on verotusoikeus. Varuskunnissa on valtionkirkkojen sotilaspappeja ja vankiloissa vankilapappeja. Valtionkirkkojen oppien mukaista uskonnonopetusta järjestetään aina ilman eri pyyntöä, kun kunnan alueella asuu kolme valtionkirkkoon kuuluvaa oppilasta; pienuskontojen opetusta järjestetään vain pyynnöstä.

Toisaalta valtionkirkoilla on erityisiä velvollisuuksia. Kummankin työntekijät rinnastuvat valtion työntekijöihin samoin velvollisuuksin, ja esimerkiksi kummankin seurakuntien täytyy noudattaa hankinnoissaan lakia julkisista hankinnoista kuten valtion ja kuntien elinten. Erityisen merkittävä on evankelis-luterilaisen kirkon velvollisuus tarjota hautapaikka kaikille suomalaisille.

Valtionkirkkoaseman vuoksi seurakuntia kohdellaan kuntien tapaan: kirkollisissa vaaleissa huijaaminen on vaalirikos kuten kunnallisvaaleissa, Eduskunnan oikeusasiamies voi ottaa kantaa seurakunnan toimintaan, mahdolliset sisäiset riidat käsitellään hallinto-oikeudessa eikä käräjäoikeudessa kuten muilla uskontokunnilla jne.

Valtionkirkkojen hidas erkaantuminen julkisesta vallasta näkyy esimerkiksi siviilipalveluslaista. Vanhan lain mukaan:

Siviilipalvelus suoritetaan

1) valtion hallintoviranomaisen tai liikelaitoksen, valtion itsenäisen laitoksen tai julkisoikeudellisen yhdistyksen palveluksessa;

2) kunnan tai kuntainliiton taikka niiden yhteistoimintaelimen palveluksessa;

3) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan taikka niiden seurakunnan tai yhteistoimintaelimen palveluksessa; tai - -

Siviilipalveluslaki 30.12.1991/1723 (kumottu), 15 §

Ja toisaalta uudessa laissa:

Siviilipalveluspaikkana voi toimia siviilipalveluskeskus tai sen hyväksymä:

1) valtion viranomainen tai liikelaitos, valtion itsenäinen julkisoikeudellinen laitos tai julkisoikeudellinen yhdistys;

2) kunnan viranomainen;

3) uskonnonvapauslain (453/2003) 2 §:ssä tarkoitettu uskonnollinen yhdyskunta tai sen seurakunta - -

Siviilipalveluslaki 28.12.2007/1446 (voimassaoleva), 8 §

Muutos sinänsä on hyvin vähäinen, mutta periaatteellisesti merkittävä: tältä osin valtionkirkoilla ei enää ole etusijaa muihin uskontokuntiin verrattuna. Toinen vastaava esimerkki on poistunut tuomiokapitulien oikeus liputtaa valtiolipulla valtion keskusvirastojen tapaan.

Uskonnonvapauden näkökulmasta on selvää, että valtionkirkkojen erityisasema tulisi purkaa.

Seuraava hakusana: Valtiovarainvaliokunta


Teksti tarkistettu viimeksi 8.4.2018.
Anna palautetta