Vihkiminen, vihkimisoikeus

Esteiden tutkinta

Ennen avioliiton solmimista on tehtävä avioliiton esteiden tutkinta. Sen voi tehdä joko Digi- ja väestötietovirasto tai sellainen valtionkirkon (siis evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon, ei muun uskonnollisen yhdyskunnan) seurakunta, jonka jäsen jompikumpi avioliittoon menevistä on.

Vihkiminen ja vihkimisoikeudet

Vihkimisen saa toimittaa evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon pappi. Muu uskonnollinen yhdyskunta saa anoa jäsenelleen vihkimisoikeutta. Käytännössä vihkijät ovat usein pappeja vastaavaa tehtävää hoitavia. Aiemmin vihkimisoikeus myönnettiin muodollisesti uskonnolliselle yhdyskunnalle eikä sellaisen jäsenelle; käytännössä muutos oli vähäinen. Ks. tarkemmin artikkeli voimassa olleet vihkimisoikeudet.

Avioliittolain mukaan uskontokunnilla saa olla omia ehtojaan vihkimiselle. Esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon kirkkojärjestyksen mukaan molempien vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. (Poikkeuksena tilanne, jossa toinen vihittävä on "muun kristillisen kirkon" jäsen.)

Siviilivihkimiseen oikeutettuja virkamiehiä ovat Digi- ja väestötietovirastossa mm. henkikirjoittaja ja käräjäoikeuden tuomari. Siviilivihkimiseen on oikeus jokaisella siitä riippumatta, kuuluuko johonkin uskontokuntaan.

Jos alueella ei ole riittävästi siviilivihkijöitä, voidaan vihkimisoikeus myöntää oikeustieteen tutkinnon suorittaneelle henkilölle. Käytännössä kyseessä oli täsmäsäännös Lappia varten ns. "turistivihkimisten" hoitamiseksi, mutta sittemmin se on laajentunut koko maahan.

Vihkimisestä säädetään avioliittolaissa:

14 §

Vihkiminen toimitetaan sukulaisten tai muiden todistajien läsnä ollessa joko kirkollisena vihkimisenä tai siviilivihkimisenä.

Kirkollinen vihkiminen toimitetaan evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa taikka rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa.

15 §

Vihkimisessä kihlakumppanien tulee samanaikaisesti olla läsnä. Kun kumpikin kihlakumppani on vastannut myöntävästi vihkijän hänelle tekemään kysymykseen, tahtooko hän mennä kihlakumppaninsa kanssa avioliittoon, vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi.

16 §

Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.

Siviilivihkimisen toimittamisesta säädetään asetuksella.

17 §

Kirkollisen vihkimisen saa toimittaa:

1) evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi; sekä

2) rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa se, jolla on vihkimisoikeudesta annetun lain (1157/2019) mukainen vihkimisoikeus.

17 a §

Siviilivihkimisen on velvollinen toimittamaan:

1) laamanni, käräjätuomari ja käräjäviskaali;
2) käräjänotaari, joka on tuomioistuinharjoittelusta annetun lain (674/2016) nojalla toimivaltainen toimittamaan vihkimisiä; sekä
3) Digi- ja väestötietovirastossa tai Ahvenanmaan valtionvirastossa toimiva henkikirjoittaja tai julkinen notaari.

Siviilivihkimisen on oikeutettu toimittamaan se, jolle Digi- ja väestötietovirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto on myöntänyt vihkimisoikeuden. Vihkimisoikeus voidaan myöntää henkilölle, joka täyttää 17 b §:ssä säädetyt edellytykset, jos se on tarpeen siviilivihkijöiden riittävän alueellisen määrän turvaamiseksi.

Vihkimisoikeus myönnetään joko toistaiseksi tai määräajaksi.

17 b §

Kysymys vihkimisoikeuden myöntämisestä 17 a §:n 2 momentin nojalla tulee vireille Digi- ja väestötietoviraston tai Ahvenanmaan valtionviraston aloitteesta. Vihkimisoikeus voidaan myöntää sille, joka on suorittanut oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon ja jonka voidaan työkokemuksensa tai muiden seikkojen perusteella olettaa toimivan tehtävässään moitteettomasti. Tällainen oikeus merkitään vihkimisoikeusrekisteriin siten kuin Digi- ja väestötietoviraston eräistä henkilörekistereistä annetun lain (1156/2019) 7 §:ssä säädetään.

Sen, jolle on myönnetty vihkimisoikeus (vihkijä), on hoidettava tehtävänsä huolellisesti ja asianmukaisesti. Digi- ja väestötietoviraston tai Ahvenanmaan valtionviraston tulee valvoa vihkijän toimintaa. Vihkijän vastuusta ja valvonnasta sekä vihkimisoikeuden peruuttamisesta on voimassa, mitä vihkimisoikeudesta annetun lain 5 §:n 2 momentissa, 6 §:ssä, 7 §:n 1–3 momentissa sekä 8–10 §:ssä säädetään. Vihkimisoikeus on aina peruutettava, jos vihkijän toimintakelpoisuutta rajoitetaan.

Vihkijään ja julkisyhteisöön sovelletaan, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 3 ja 4 luvussa säädetään julkisyhteisön sekä virkamiehen vahingonkorvausvastuusta.

Vihkijällä on oikeus saada toimittamastaan vihkimisestä kohtuullinen palkkio ja matkakustannusten korvaus valtion varoista siten kuin valtiovarainministeriön päätöksellä määrätään.

17 c §

Valtion viranomaisen toimittamasta avioliiton esteiden tutkinnasta ja vihkimisestä ei peritä maksua. Siviilivihkimisen toimittamisesta voidaan kuitenkin periä maksu ja matkakustannusten korvaus, jos vihkijä ja kihlakumppanit ovat sopineet, että vihkiminen toimitetaan muulloin kuin valtion virastojen aukiolosta annetun asetuksen (332/1994) 1 §:ssä tarkoitettuna aukioloaikana tai muualla kuin vihkijän toimitiloissa. Maksu ja korvaus matkakustannuksista voidaan periä myös, jos kihlakumppanit ja 17 a §:n 2 momentissa tarkoitettu vihkijä ovat sopineet, että tämä toimittaa vihkimisen. Maksun ja korvauksen suuruudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaan.

Avioliittolaki 13.6.1929/234

Vihkimisoikeuden käytännön hakemisesta ks. Laki vihkimisoikeudesta (29.11.2019/1157).

Uskonnonvapauden näkökulma

Uskonnottomien järjestöt eivät voi anoa vihkimisoikeutta. Vähimmäisvaatimus on, että myös muuhin kuin uskonnolliseen vakaumukseen pohjautuvat yhteisöt saavat vihkimisoikeuden. Toisaalta vihkiminen osana väestökirjanpitoa on lähinnä valtion tehtävä.

Eri puolilla maailmaa on myös muunlaisia järjestelyjä. Ranskassa ainoa laillinen vihkiminen tapahtuu valtion viranomaisten toimesta Suomen siviilivihkimisen tapaan. Australiassa vihkimisoikeuksia myönnetään henkilökohtaisesti eikä yhteisökohtaisesti.

Suomessa vihkimisoikeuksista keskusteltiin 2005-2008 lainmuutoksen yhteydessä, mutta olennaista muutosta ei tapahtunut. Ks. uutinen vihkimisoikeuksia laajennetaan.

Vihkiminen laillisena toimenpiteenä ei estä uskontokuntia tai muitakaan yhteisöjä järjestämästä omia rituaalejaan. Esimerkki tällaisesta on evankelis-luterilaisen kirkon avioliiton siunaaminen.

Seuraava hakusana: Väestökirjanpito


Teksti tarkistettu viimeksi 18.2.2020.
Anna palautetta