Vihkiminen, vihkimisoikeus

Esteiden tutkinta

Ennen avioliiton solmimista on tehtävä avioliiton esteiden tutkinta. Sen voi tehdä joko maistraatti tai sellainen valtionkirkon (siis evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon, ei muun uskonnollisen yhdyskunnan) seurakunta, jonka jäsen jompikumpi avioliittoon menevistä on.

Vihkiminen ja vihkimisoikeudet

Vihkimisen saa toimittaa evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon pappi. Muu uskonnollinen yhdyskunta saa anoa jäsenelleen maistraatilta vihkimisoikeutta. Käytännössä vihkijät ovat usein pappeja vastaavaa tehtävää hoitavia.

Aiemmin vihkimisoikeus myönnettiin muodollisesti uskonnolliselle yhdystkunnalle eikä sellaisen jäsenelle. Vuoden 2009 alussa vihkimisoikeus oli 41 uskontokunnalla, ks. artikkeli voimassa olleet vihkimisoikeudet.

Avioliittolain mukaan uskontokunnilla saa olla omia ehtojaan vihkimiselle. Esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon kirkkojärjestyksen mukaan molempien vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. (Poikkeuksena tilanne, jossa toinen vihittävä on "muun kristillisen kirkon" jäsen.)

Siviilivihkimisen suorittaa maistraatin henkikirjoittaja, laamanni tai käräjätuomari. Siviilivihkimiseen on oikeus jokaisella siitä riippumatta, kuuluuko johonkin uskontokuntaan.

Jos maistraatin toimialueella ei ole riittävästi siviilivihkijöitä, voidaan vihkimisoikeus myöntää oikeustieteen tutkinnon suorittaneelle henkilölle. Käytännössä kyseessä oli täsmäsäännös Lappia varten ns. "turistivihkimisten" hoitamiseksi, mutta sittemmin ainakin Sisä-Suomen maistraatti on myöntänyt yhdelle ulkopuoliselle vihkimisoikeuden.

Vihkimisestä säädetään avioliittolaissa:

14 §

Vihkiminen toimitetaan sukulaisten tai muiden todistajien läsnä ollessa joko kirkollisena vihkimisenä tai siviilivihkimisenä.

Kirkollinen vihkiminen toimitetaan evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa taikka rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa.

15 §

Vihkimisessä kihlakumppanien tulee samanaikaisesti olla läsnä. Kun kumpikin kihlakumppani on vastannut myöntävästi vihkijän hänelle tekemään kysymykseen, tahtooko hän mennä kihlakumppaninsa kanssa avioliittoon, vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi.

16 §

Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.

Siviilivihkimisen toimittamisesta säädetään asetuksella.

17 §

Kirkollisen vihkimisen saa toimittaa:

1) evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi; sekä
2) rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa se, jolla on vihkimisoikeudesta annetun lain (571/2008) mukainen vihkimisoikeus.

17 a §

Siviilivihkimisen on velvollinen toimittamaan:

1) laamanni, käräjätuomari ja käräjäviskaali;
2) käräjänotaari, joka on tuomioistuinharjoittelusta annetun lain (674/2016) nojalla toimivaltainen toimittamaan vihkimisiä; sekä
3) maistraatin päällikkö, henkikirjoittaja ja maistraatissa toimiva julkinen notaari.

Siviilivihkimisen on oikeutettu toimittamaan se, jolle maistraatti on myöntänyt vihkimisoikeuden. Vihkimisoikeus voidaan myöntää henkilölle, joka täyttää 17 b §:ssä säädetyt edellytykset, jos se on tarpeen siviilivihkijöiden riittävän määrän turvaamiseksi maistraatin toimialueella.

Vihkimisoikeus myönnetään joko toistaiseksi tai määräajaksi.

17 b §

Kysymys vihkimisoikeuden myöntämisestä 17 a §:n 2 momentin nojalla tulee vireille maistraatin aloitteesta. Vihkimisoikeus voidaan myöntää sille, joka on suorittanut oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon ja jonka voidaan työkokemuksensa tai muiden seikkojen perusteella olettaa toimivan tehtävässään moitteettomasti. Tällainen oikeus merkitään vihkimisoikeusrekisteriin siten kuin vihkimisoikeudesta annetun lain 9 §:ssä säädetään.

Sen, jolle on myönnetty vihkimisoikeus (vihkijä), on hoidettava tehtävänsä huolellisesti ja asianmukaisesti. Maistraatin, joka on myöntänyt vihkimisoikeuden, tulee valvoa vihkijän toimintaa. Vihkijän vastuusta ja valvonnasta sekä vihkimisoikeuden peruuttamisesta on voimassa, mitä vihkimisoikeudesta annetun lain 5 §:n 2 momentissa, 6 §:ssä, 7 §:n 1-3 momentissa sekä 8 ja 12 §:ssä säädetään. Vihkimisoikeus on aina peruutettava, jos vihkijän toimintakelpoisuutta rajoitetaan.

Vihkijään ja julkisyhteisöön sovelletaan, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 3 ja 4 luvussa säädetään julkisyhteisön sekä virkamiehen vahingonkorvausvastuusta.

Vihkijällä on oikeus saada toimittamastaan vihkimisestä kohtuullinen palkkio ja matkakustannusten korvaus valtion varoista siten kuin valtiovarainministeriön päätöksellä määrätään.

17 c §

Valtion viranomaisen toimittamasta avioliiton esteiden tutkinnasta ja vihkimisestä ei peritä maksua. Siviilivihkimisen toimittamisesta voidaan kuitenkin periä maksu ja matkakustannusten korvaus, jos vihkijä ja kihlakumppanit ovat sopineet, että vihkiminen toimitetaan muulloin kuin valtion virastojen aukiolosta annetun asetuksen (332/1994) 1 §:ssä tarkoitettuna aukioloaikana tai muualla kuin vihkijän toimitiloissa. Maksu ja korvaus matkakustannuksista voidaan periä myös, jos kihlakumppanit ja 17 a §:n 2 momentissa tarkoitettu vihkijä ovat sopineet, että tämä toimittaa vihkimisen. Maksun ja korvauksen suuruudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaan.

Avioliittolaki 13.6.1929/234

Vihkimisoikeuden käytännön hakemisesta ks. Laki vihkimisoikeudesta (29.8.2008/571).

Uskonnonvapauden näkökulma

Uskonnottomien järjestöt eivät voi anoa vihkimisoikeutta. Vähimmäisvaatimus on, että myös muuhin kuin uskonnolliseen vakaumukseen pohjautuvat yhteisöt saavat vihkimisoikeuden. Toisaalta vihkiminen osana väestökirjanpitoa on lähinnä valtion tehtävä.

Eri puolilla maailmaa on myös muunlaisia järjestelyjä. Ranskassa ainoa laillinen vihkiminen tapahtuu valtion viranomaisten toimesta Suomen siviilivihkimisen tapaan. Australiassa vihkimisoikeuksia myönnetään henkilökohtaisesti eikä yhteisökohtaisesti.

Suomessa vihkimisoikeuksista keskusteltiin 2005-2008 lainmuutoksen yhteydessä, mutta olennaista muutosta ei tapahtunut. Ks. uutinen vihkimisoikeuksia laajennetaan

Vihkiminen laillisena toimenpiteenä ei estä uskontokuntia tai muitakaan yhteisöjä järjestämästä omia rituaalejaan. Esimerkki tällaisesta on evankelis-luterilaisen kirkon avioliiton siunaaminen.

Seuraava hakusana: Väestökirjanpito


Teksti tarkistettu viimeksi 6.4.2018.
Anna palautetta