Päiväkodit ja uskonnonvapaus

Uskontokasvatus ei ole enää päiväkotien lakisääteinen tehtävä. Vanhassa laissa se oli, ja vanha käytäntö voi yhä näkyä. Päiväkodit saavat järjestää tai olla järjestämättä esimerkiksi hartaushetkiä. Jos niitä on, niille on oltava neutraali vaihtoehto.

Tavoitteena ymmärtää katsomuksellista taustaa

Kunnallisen päivähoidon tavoitteet on kirjattu lakiin. Uskontojen ja katsomusten osalta tavoitteena on

- - antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa - -

Varhaiskasvatuslaki 19.1.1973/36, 2 a §

Lain perusteella Opetushallitus on antanut varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, joissa todetaan toisaalta selkeästi ettei tavoitteena ole kasvattaa uskontoon, ja toisaalta perusteiden mukaan tutustutaan uskontoihin liittyviin perinteisiin:

Varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.

- -

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin. Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylle annetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.

Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Katsomuskasvatus tukee muun muassa lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista.

Uusi laki tuli voimaan 1.8.2015. Vanhassa laissa tavoitteena oli

- - Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta.

Käytännössä uskontokasvatukseen kuuluivat esimerkiksi uskonnolliset joulujuhlat, kirkkokäynnit ja seurakuntien työntekijöiden vierailut. Ruokarukouksista ja muusta uskonnon jokapäiväisestä näkymisestä pääosin luovuttiin jo ennen lainmuutosta. Tilanne vaihtelee kuitenkin huomattavan paljon eri puolilla maata.

Päiväkotien esiopetukseen on laadittu opetussuunnitelman perusteet samalla tavalla kuin peruskouluja varten. Niiden perusteella myös esiopetus on "uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta", ja siinä "otetaan myönteisellä tavalla huomioon lasten erilaiset katsomukselliset ja uskonnolliset taustat."

Sallittua, ei pakollista

Opetushallitus antoi tammikuussa 2018 vielä tarkentavan ohjeen uskonnollisista tilaisuuksista; ks. uutiset aiheesta.

Ohjeesta annetun tiedotteen mukaan "Uskonnollisia tilaisuuksia ei ohjeessa suositella eikä kielletä. Järjestämisestä päättävät kunnat ja muut varhaiskasvatuksen järjestäjät itse." Itse ohje vaatii järjestämään vaihtoehtoisen tilaisuuden, jos uskonnonharjoitusta päiväkodissa on.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei varhaiskasvatuksen toiminta-aikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.

- - lasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen - -

Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa - -

Päiväkodin on tiedotettava vanhemmille kirkko- ja moskeijakäynneistä yms. etukäteen, jotta nämä voivat valita osallistuuko heidän lapsensa.

Joulu ja muut "ongelmat"

Vakaumuksellisesti neutraalien juhlien järjestäminen on onneksi helppoa: jouluseimi voidaan jättää pois ja leikkiä tonttuleikkejä, pääsiäisen värikkäitä tipuja voivat ihmetellä niin kristitty, muslimi kuin ateistikin yhdessä. Poikkeuksena tosin joulun osalta ovat Jehovan todistajat, jotka eivät vietä joulua lainkaan.

Uskonnollisesti neutraaleista joululauluista on olemassa lista, ks. Pro-seremoniat: joululaulut. Jos suvivirsi halutaan laulaa jo päiväkodissa, se voidaan korvata kaikille sopivalla neutraalilla suvilaululla.

Uskontokasvatuksen toteuttaminen onnistuu helpoiten, jos ryhmä jaetaan kahtia. Tällöin toinen ryhmä voi esimerkiksi pitää hartaushetken, ja toinen ryhmä tehdä jotain muuta. Jos moni haluaa hartaushetkeen, voivat ryhmät vaikkapa vuoroviikoin vaihtaa paikkaa siten että ei-kristityt ovat aina muuta tekevässä ryhmässä.

Joskus toimiva tapa on antaa yhdelle tai kahdelle lapselle "erikoistehtävä". Esimerkiksi isompi lapsi voidaan ottaa pienten ryhmän apuhoitajaksi muiden isojen lähtiessä joulukirkkoon.

Yhteisestä ruokarukouksesta ei pysty ei-kristittyjä helposti jättämään pois, joten sellaisia ei pitäisi olla lainkaan. Sama koskee muutakin jokapäiväistä toimintaa. Oikeusasiamiehen kanta kouluista sopii sellaisenaan myös päiväkoteihin:

Selvityksen mukaan Suonenjoen kouluissa on siirrytty opettajajohtoisesta päivittäistä yhteisrukouksesta tilanteeseen, jossa jokaisella on mahdollisuus rauhoittumisen hetkellä itsekseen, vakaumuksensa mukaisesti lukea ruokarukous tai muuten hiljentyä haluamallaan tavalla. Tätä toimintamallia voidaan mielestäni pitää perusteltuna niin positiivisen kuin negatiivisenkin uskonnonvapauden yhtäaikaisen toteutumisen kannalta. Kouluissa on yhä enemmän eri uskontoja ja vakaumuksia edustavia oppilaita, joiden uskonnonvapauden turvaaminen vaatii käytännön kompromisseja ja sellaisten menettelytapojen luomista, jotka ovat perusteltuja myös hienotunteisuuden ja oppilaiden sosiaalisten suhteiden tukemisen näkökulmasta.

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu 3634/4/10

Vakaumusten tasa-arvon näkökulma

Uskonnonvapauden näkökulmasta koko uskontokasvatus on helpointa jättää kotien tehtäväksi - sehän ei ole sinänsä uskonnonvapauden osa vaan erillinen oikeus. Periaatteessa uskonto- ja vakaumuskasvatusta voitaisiin antaa kullekin lapselle tai lapsiryhmälle erikseen, jolloin saavutettaisiin vakaumusten tasa-arvo. Käytännössä se ei onnistu erilaisten vakaumusten suuren lukumäärän vuoksi.

Nykyinen järjestely taas on paitsi vakaumusten tasa-arvon vastainen, myös usein vastoin negatiivista uskonnonvapautta. On hankalaa järjestää uskonnotonta vaihtoehtoa, kun päiväkodissa on uskonnollisia tilaisuuksia.

Vaikka erillinen vakaumusopetus jotenkin onnistuisikin, on tuskin mielekästä jakaa lapsiryhmää. Kuka lopulta haluaa maailmaa, jossa jo alle kouluikäisille kerrotaan, ketkä kuuluvat tähän ryhmään ja ketkä toisiin ryhmiin?

Muiden kokemuksia päiväkodeista

Tälle sivustolle kerätään lukijoiden kokemuksia päiväkodin uskontokasvatuksesta.

Ks. erillinen sivu kokemuksia päiväkodeista.


Teksti tarkistettu viimeksi 2.4.2018.
Anna palautetta