Aiempi uskontokasvatus päiväkodeissa on korvattu laajemmalla katsomuskasvatuksella. Päiväkodit saavat järjestää tai olla järjestämättä esimerkiksi hartaushetkiä. Jos niitä on, niille on oltava neutraali vaihtoehto.
Kunnallisen päivähoidon tavoitteet on kirjattu lakiin. Maailmankatsomusten osalta tavoitteena on
- - antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa - -
Lain perusteella Opetushallitus on antanut varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, joissa todetaan toisaalta selkeästi ettei tavoitteena ole kasvattaa uskontoon, ja toisaalta perusteiden mukaan tutustutaan uskontoihin liittyviin perinteisiin:
Varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.
- -
Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Lasten kanssa voidaan tarkastella myös laajemmin uskontoja ja katsomuksia. Vastaavasti tarkastellaan uskonnottomuutta. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin. Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylle annetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.
Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. - -
Ennen syksyä 2015 lain säätämä tavoite oli "tukea lapsen - - uskonnollista kasvatusta", kuitenkin niin että tuli kunnioittaa lapsen vanhempien vakaumusta.
Käytännössä uskontokasvatukseen kuuluivat esimerkiksi uskonnolliset joulujuhlat, kirkkokäynnit ja seurakuntien työntekijöiden vierailut. Ruokarukouksista ja muusta uskonnon jokapäiväisestä näkymisestä pääosin luovuttiin jo ennen lainmuutosta. Tilanne vaihtelee kuitenkin edelleen huomattavan paljon eri puolilla maata. Vuonna 2024 Joensuu oli ilmeisesti ainoa kunta, joka nimenomaan oli päättänyt ettei päiväkotien toimintaan kuulu kirkkokäyntejä ja vastaavaa.
Päiväkotien esiopetukseen on laadittu opetussuunnitelman perusteet samalla tavalla kuin peruskouluja varten. Niiden perusteella myös esiopetus on katsomuksellisesti sitouttamatonta, ja siinä "otetaan myönteisellä tavalla huomioon lasten erilaiset katsomukselliset ja uskonnolliset taustat."
Opetushallituksen mukaan "Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatukseen ei kuulu minkään uskonnon tai katsomuksen opetusta." Tämä koskee kaikille yhteistä katsomuskasvatusta.
Opetushallitus antoi tammikuussa 2018 vielä tarkentavan ohjeen uskonnollisista tilaisuuksista; ks. uutiset aiheesta.
Ohjeesta annetun tiedotteen mukaan "Uskonnollisia tilaisuuksia ei ohjeessa suositella eikä kielletä. Järjestämisestä päättävät kunnat ja muut varhaiskasvatuksen järjestäjät itse." Itse ohje vaatii järjestämään vaihtoehtoisen tilaisuuden, jos uskonnonharjoitusta päiväkodissa on.
Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei varhaiskasvatuksen toiminta-aikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.
- - lasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen - -
Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa - -
Päiväkodin on tiedotettava vanhemmille kirkko- ja moskeijakäynneistä yms. etukäteen, jotta nämä voivat valita osallistuuko heidän lapsensa. Tiedotuksessa on kerrottava mikä on vaihtoehtoinen ohjelma.
Vakaumuksellisesti neutraalien juhlien järjestäminen on onneksi helppoa: jouluseimi voidaan jättää pois ja leikkiä tonttuleikkejä, pääsiäisen värikkäitä tipuja voivat ihmetellä niin kristitty, muslimi kuin ateistikin yhdessä. Poikkeuksena tosin joulun osalta ovat Jehovan todistajat, jotka eivät vietä joulua lainkaan.
Uskonnollisesti neutraaleista joululauluista on olemassa lista, ks. Wikipedian luettelo. Jos suvivirsi halutaan laulaa jo päiväkodissa, se voidaan korvata kaikille sopivalla neutraalilla suvilaululla.
Mahdollisen hartaushetkien toteuttaminen onnistuu helpoiten, jos ryhmä jaetaan kahtia. Tällöin toinen ryhmä voi esimerkiksi pitää hartaushetken, ja toinen ryhmä tehdä jotain muuta. Jos moni haluaa hartaushetkeen, voivat ryhmät vaikkapa vuoroviikoin vaihtaa paikkaa siten että ei-kristityt ovat aina muuta tekevässä ryhmässä.
Yhteisestä ruokarukouksesta ei pysty ei-kristittyjä helposti jättämään pois, joten sellaisia ei pitäisi olla lainkaan. Sama koskee muutakin jokapäiväistä toimintaa. Oikeusasiamiehen kanta kouluista sopii sellaisenaan myös päiväkoteihin:
Selvityksen mukaan Suonenjoen kouluissa on siirrytty opettajajohtoisesta päivittäistä yhteisrukouksesta tilanteeseen, jossa jokaisella on mahdollisuus rauhoittumisen hetkellä itsekseen, vakaumuksensa mukaisesti lukea ruokarukous tai muuten hiljentyä haluamallaan tavalla. Tätä toimintamallia voidaan mielestäni pitää perusteltuna niin positiivisen kuin negatiivisenkin uskonnonvapauden yhtäaikaisen toteutumisen kannalta. Kouluissa on yhä enemmän eri uskontoja ja vakaumuksia edustavia oppilaita, joiden uskonnonvapauden turvaaminen vaatii käytännön kompromisseja ja sellaisten menettelytapojen luomista, jotka ovat perusteltuja myös hienotunteisuuden ja oppilaiden sosiaalisten suhteiden tukemisen näkökulmasta.
Oikeusasiamiehen kannan vahvisti perustuslakivaliokunta mietinnössään 2/2014: "- - ohjatut ruokarukoukset, joita mahdollisesti järjestetään osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa, voivat sen sijaan muodostua etenkin julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksen ja indoktrinaatiokiellon näkökulmasta ongelmallisiksi."
Yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden näkökulmasta uskonnolliset tilaisuudet on parasta jättää kotien vastuulle. Käytännössä "pikkukirkoissa" ja hartaushetkissä on ollut kysymys evankelis-luterilaisen kirkon tarjoamista tilaisuuksista. Erilaisia vakaumuksia on kuitenkin suuri määrä.
Nykyiset järjestelyt kahdesta rinnakkaisesta tilaisuudesta – uskonnollinen ja sille vaihtoehtoinen - ovat paitsi syrjiviä, usein myös vastoin negatiivista uskonnonvapautta. Päiväkodeissa ei välttämättä ole edes henkilöstöä kahteen rinnakkaiseen tilaisuuteen.
Vaikka eriytetty katsomuskasvatus jotenkin onnistuisikin, on tuskin mielekästä jakaa lapsiryhmää. Kuka lopulta haluaa maailmaa, jossa jo alle kouluikäisille kerrotaan, ketkä kuuluvat tähän ryhmään ja ketkä toisiin ryhmiin?
Tälle sivustolle kerätään lukijoiden kokemuksia päiväkotien uskonnollisista tilaisuuksista, niiden vaihtoehtotilaisuuksista ym.
Ks. erillinen sivu kokemuksia päiväkodeista.
Teksti tarkistettu viimeksi 16.1.2024.
Anna palautetta