Ennen yhtenäistä perustuslakia 2000 vuoden 1919 hallitusmuoto oli tärkein Suomen perustuslaeista.
Hallitusmuoto sisälsi kansalaisten perusoikeuksia samaan tapaan kuin perustuslaki nykyään. Vuoteen 1995 saakka uskonnonvapaus ilmaistiin näin:
8 §. Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia tahi hyviä tapoja ei loukata, niin myös, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, vapaus luopua siitä uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon hän kuuluu, sekä vapaus liittyä toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan.
9 §. Suomen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet ovat riippumattomat siitä mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan hän kuuluu tai kuuluuko hän mihinkään sellaiseen yhdyskuntaan. Julkisiin virkoihin nähden ovat kuitenkin voimassa niistä säädetyt rajoitukset, kunnes lailla toisin säädetään.
Suomen Hallitusmuoto (17.7.1919/94)
Perusoikeusuudistuksessa vuonna 1995 erityisesti negatiivinen uskonnonvapaus ilmaistiin selkeämmin ja oikeus vapautua asepalveluksesta vakaumuksellisin syin tuli suoraan hallitusmuotoon. Nämä pykälät siirrettiin sellaisenaan nykyäänkin voimassa olevaan perustuslakiin.
Hallitusmuodossa säädettiin myös suuremmasta valtionkirkosta samaan tapaan kuin nykyisessä perustuslaissa. Koska hallitusmuoto säädettiin ennen vuoden 1923 uskonnonvapauslakia, siinä viitataan eriuskolaislakiin ja "mooseksenuskoisista", ts. juutalaisisista, annettuun erityislakiin. Hallitusmuoto käytännössä osoitti tietä laajaan uskonnonvapauteen, vaikka sen toteuttavat muut lainmuutokset syntyivät vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
Evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa.
Muista ennestään olevista uskonnollisista yhdyskunnista on voimassa mitä niistä on säädetty tai säädetään.
Uusia uskonnollisia yhdyskuntia saa perustaa noudattaen, mitä siitä laissa säädetään.
Ks. myös hakusana perustuslaki.
Seuraava hakusana: Hautaaminen
Teksti tarkistettu viimeksi 2.1.2024.
Anna palautetta