Yhdenvertaisuuslaki laajentaa perustuslain yhdenvertaisuuspykälää ja rikoslain säädöksiä syrjinnästä. Yhdenvertaisuuslaki määrää eräitä pakottavia velvoitteita aktiivisesti edistää yhdenvertaisuutta ja säätää toimielimistä, jotka valvovat lain noudattamista.
Lain soveltamisala on laaja, ja se kattaa sekä yritykset ja muut yksityiset toimijat että yhteiskunnan palvelut kuten esimerkiksi koulut. Varsinaiseen uskonnonharjoitukseen lakia ei sovelleta, joten esimerkiksi pappeuden rajaaminen vain miehiä koskevaksi ei riko lakia. Uskontokuntien muu toiminta voi kuitenkin tulla käsittelyyn tämän lain nojalla.
Uskonto ja vakaumus ovat laissa erikseen nimettyjä kielletyjä syrjintäperusteita.
Kaikkien virastojen ja vähintään 30 henkeä työllistävien yritysten on laadittava yhdenvertaisuussuunnitelma. Poikkeuksena tähän ovat valtionkirkkojen seurakunnat. Myös pienemmillä yrityksillä sekä koulutuksen järjestäjillä on "velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta".
Esimerkkejä:
Yhdenvertaisuutta edistää yhdenvertaisuusvaltuutettu ja hänen johtamansa toimiston muut työntekijät. Käytännössä hän neuvoo, antaa ohjeita ja tarvittaessa sovittelee, kouluttaa, kerää tietoa jne. Hänellä ei ole itsenäistä tuomiovaltaa eikä suoraan valtaa kumota muiden viranomaisten päätöksiä. Vaikutus oli kuitenkin merkittävä, kun hän toimi totaalikieltäytyjän apuna oikeudenkäynnissä, ja lopputuloksena Jehovan todistajien vapautus asevelvollisuudesta kumottiin vuonna 2019.
Valtuutettu voi viedä asian Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätettäväksi. Lautakunta voi määrätä syrjinnän lopetettavaksi ja tehostaa määräystä uhkasakolla. Tietenkin lautakunta voi myös todeta, ettei kiellettyä syrjintää ole tapahtunut. Lautakunnan päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Esimerkkejä ratkaisuista
Yhdenvertaisuusvaltuutettu voi myös esittää sovintosopimusta ja hyvitystä. Tällöin yhdenvertaisuutta loukannut osapuoli maksaa rahaa, loukattu ei vie asiaa oikeuteen, eikä valtuutettu vie asiaa lautakunnan käsittelyyn. Tähän saakka nämä esitykset, joihin kaikkiin on suostuttu, ovat koskeneet negatiivista uskonnonvapautta:
Yhdenvertaisuusvaltuutettu antaa myös melko paljon lausuntoja toimialaansa kuuluvista asioista. Lausuntoja ovat saaneet mm. Eduskunnan valiokunnat ja ministeriöt.
Toimiston yhteydessä toimii yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunta, jossa on edustus eräistä viranomaisista ja yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta merkittävistä kansalaisjärjestöistä. Uskontoihin ja vakaumuksiin liittyen neuvottelukunnassa on ollut mm. Vapaa-ajattelijain liiton, Suomen Islamilaisen Neuvoston ja Suomen ekumeenisen neuvoston edustajat.
Neuvottelukunta on vuoropuhelun ja tiedonvaihdon kanava syrjintää ehkäisevien toimijoiden ja viranomaisten välillä. Neuvottelukunnalla ei ole pakottavaa määräysvaltaa.
Vuonna 1986 säädetty laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta sääti sekä viranomaisille että yksityisille työnantajille velvollisuuden edistää sukupuolten tasa-arvoa. Tämä oli merkittävä laajennus aiemmasta syrjinnän kiellosta aktiiviseen velvollisuuteen pyrkiä edistämään tasa-arvoa.
Euroopan neuvosto antoi vuonna 2000 kaksi direktiiviä syrjinnän poistamisesta. Näiden pohjalta vuonna 2004 tuli Suomessa voimaan yhdenvertaisuuslaki. Se määräsi viranomaiset laatimaan suunnitelman etnisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Suunnitelma ei koskenut muita kuin etnisiä syrjintäperusteita, mutta laki sisälsi yleisen määräyksen "Viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti." Suunnitelman laadinta ei koskenut yksityisiä työnantajia.
Vuoden 1986 tasa-arvolailla myös perustettiin tasa-arvovaltuutetun virka ja tasa-arvolautakunta. Vuonna 1991 perustettiin ulkomaalaisvaltuutetun virka. Toimiala oli nimen mukaisesti vain ulkomaalaiset. Syrjintää havaitessaan valtuutetun oli "neuvoin ja ohjein pyrittävä siihen, ettei syrjintää jatketa tai uusita", siis pakottavia keinoja ei ollut. Ulkomaalaisvaltuutetun nimi muutettiin vuonna 2001 vähemmistövaltuutetuksi, mutta toimialaksi jäi käytännössä vain etninen syrjintä. Keinovalikoimaan tuli samalla uhkasakko, ja valtuutetun avuksi tuli syrjintälautakunta. Lisäksi perustettiin yhteistyöelimeksi neuvottelukunta.
Nykyinen yhdenvertaisuuslaki säädettiin 2014 ja tuli kaikilta osin voimaan 2016. Vähemmistövaltuutetusta tuli yhdenvertaisuusvaltuutettu, ja toimiala laajeni kaikkiin syrjintäperusteisiin – siis myös syrjintään uskonnon ja vakaumuksen perusteella. Mahdollisuus uhkasakkoon säilyi. Velvollisuus laatia yhdenvertaisuussuunitelma laajeni keskikokoisiin ja suuriin yrityksiin.
Seuraava hakusana: Yhdistyksestä eroaminen
Teksti tarkistettu viimeksi 11.1.2024.
Anna palautetta