Kuka sanoo, mikä on uskonto?

Tehdään ajatusleikki: määritellään kommunismi uskonnoksi ja Pääoma sen pyhäksi kirjaksi. Antaisiko tämä määrittely kommunisteille jotain uusia vapauksia, oikeuksia tai velvollisuuksia? Paljon riippuu siitä, hyväksyttäisiinkö kommunistijärjestö rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.

Uskonnonvapaus erityisenä vapautena

Perustuslaki takaa joka tapauksessa mielipiteenvapauden ja sananvapauden, ja uskonto on vain yksi mielipide, uskonnollinen puhe vain yhdenlaista puhetta. Onko oikeastaan mitään lisää, jonka uskonto saa?

Negatiivinen uskonnonvapaus (kukaan ei ole velvollinen osallistumaan vakaumuksensa vastaisesti uskonnonharjoitukseen) tulisi voimaan. Enää ei opettajaa voisi pakottaa viemään lapsia SKP:n kokoukseen, sehän olisi nyt uskonnonharjoitusta. Positiivinen uskonnonvapaus ei toisi oikeastaan mitään lisävapauksia, ellei kommunismi rekisteröityisi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Epäselväksi jää, voisivatko kommunistit vaatia vappua vapaapäiväksi uskontoonsa nojaten.

Vakaumusten tasa-arvon nojalla pitäisi kommunismi nyt rinnastaa uskontoihin valtion ja kuntien toiminnassa. Käytännön merkitys olisi vähäinen. Periaatteessa esimerkiksi kunta saa päättää ottavansa maalleen vain ei-vakaumuksellisia mainoksia, jolloin tulisi merkitykselliseksi mikä on vakaumus tai uskonto.

Työaikalain poikkeus koskisi kommunismia jos se olisi uskonto; käytännössä esimerkiksi vappupuheen pitäjälle ei tarvitsisi maksaa lisäpalkkaa, samalla tavalla kuin pappeja eivät koske määräyksen työstä sunnuntaina.

Rekisteröidyn uskontokunnan asema

Jos kommunismi olisi uskonto, voisi 20 kommunistia perustaa uuden rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan. Tietenkin Pääoman pohjalta voisi syntyä useampikin uskontokunta, aivan kuten Raamatun ja Koraanin eri tulkintojen mukaan on nyt useita uskontokuntia.

Opetusministeriön asettama lautakunta tutkii hakemukset, ja joko hylkää tai hyväksyy järjestön rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Oletetaan, että hakemus hyväksyttäisiin. Tästä seuraa eräitä oikeuksia.

Marxinpilkkaa

Jumalanpilkka on rangaistavaa rikosnimikkeellä 'uskonrauhan rikkominen'. Tässä tapausessa rikoslain 17. luvun 10 § mukaillen "joka loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee Pääomaa tai sen kirjoittajaa Karl Marxia on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Saman enintään puolen vuoden tuomion saa uskonnonharjoituksen häiritsemisestä "meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellä tai muuten". Tässä tapauksessa siis puoluekokouksen häiritsemisestä häkki heilahtaisi. Ero muuhun kuin uskonnonharjoitukseen on suuri: ilkivaltapykälä kattaa myös erilaisten tilaisuuksien häirinnän, mutta enimmäisrangaistus on sakkoja.

Jos puoluekokouksen yrittäisi suorastaan estää, tulisi kyseeseen uskonnonharjoituksen estäminen. Tästä vankeutta voisi tulla jo kaksi vuotta.

Marxismin opetusta

"Lapsenne sijoitetaan automaattisesti dialektisen materialismin oppilaaksi, mutta halutessanne voitte valita sen sijaan enemmistön mukaisen evankelis-luterilaisen opetuksen." Suunnilleen näin menisi kirje kommunistivanhemmille, jos kommunismi olisi rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.

Jos opetuksen järjestäjän - käytännössä kunnan - alueella on kolme saman uskontokunnan lasta peruskoulussa, tulee kunnan vanhempien pyynnöstä tarjota tämän uskontokunnan mukaista opetusta. Näin tapahtuisi siis myös kommunismin osalta.

Jäsenyys ja eroaminen

Uskonnollisesta yhdyskunnasta voi aina erota kirjeellä tai sähköpostilla Digi- ja väestötietovirastoon. Yhdistysten osalta näin ei ole.

Yhteiskunta rekisteröi uskontokuntiin kuulumisen väestötietoihin, mutta ei yhdistysten jäsenyyksiä. Eräät viranomaiset saisivat SKP:n jäsenet selville väestörekisterikeskuksesta.

Lasten asemasta uskonnonvapauslaki määrää erikseen. Esimerkiksi vanhemmat voisivat liittää lapsen puolueeseen jo vauvana; yhdistysten osalta tästä ei ole selviä säädöksiä ikärajasta. Lapsen eroamiseen vaadittaisiin isän ja äidin yhteinen päätös, 12 vuotta täyttäneen osalta myös oma suostumus.

Sekalaisia asioita

SKP voisi hakea vihkimisoikeutta. "Vihin teidät Marxin nimeen; kulkekaa yhdessä kohti sosialismia." - vihkivä yhteisö voi itse päättää mitä muotoja vihkiminen noudattaa, ja määrätä vaikka lauseen tarkkuudella vihkipuheen. Käytännössä vihkimisoikeuden saa jokainen uskontokunta, joka sitä hakee.

Jos SKP olisi uskontokunta, sen ei tarvitsisi maksaa varainsiirtoveroa ostamastaan maa-alueesta tai muusta kiinteistöstä.

Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien kesken jaetaan reilun puolen miljoonan euron vuosittainen avustus. Jos kommunismi olisi rekisteröity uskonto, se saisi tästä jäsenmäärän mukaisen osuutensa.

Vain teoreettista pohdiskelua?

Tiettävästi opetusministeriö on hylännyt neljä hakemusta rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi: scientologien, wiccalaisten, "pastafaristien" ja Karhun kansa -yhteisön. Wiccalaiset valittivat päätöksestä, mutta se jäi voimaan vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessakin; Karhun kansan korjattu hakemus on sittemmin hyväksytty. Ruotsissa vastaavanlaiset järjestöt ovat saaneet rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan aseman.

Kun valtiovalta päättää onko jokin uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin kelvollinen vai ei, se käyttää melkoista valtaa. Positiivista ja negatiivista uskonnonvapautta tämä ei sinänsä riko: myös yhdistyksenä toimien voi rakentaa kirkon, julkaista uskonnollisia lehtiä jne. Vakaumusten tasa-arvoa sen sijaan rikkoo, että esimerkiksi wiccalaiset eivät nyt voi hakea vihkimisoikeutta.


Teksti tarkistettu viimeksi 20.1.2024.
Anna palautetta